Minho ja Changbin oli jo lähtenyt meiltä, olin taas kahestaan Jisungin kanssa. Me oltiin tähän mennessä vaa siivoiltu ja nyt alko kämppä olee taas ihan siisti. Mä arvelin, että Jisung tajuais, että kyse ei ollut vaan Changbinin halusta nukkua alasti. Tarkoitan siis, että no Jisung ja mä vähän niinkuin jaetaan aivot, me osataan melkeempä lukee toisiemme ajatuksia, ja huomataan, jos ja kun toinen valehtelee. Mutta ainakaan Jisung ei sanonut mitään. Samassa älysin, että huomenna on taas maanantai ja koulua.
"Mun pitäis varmaan nyt mennä kotiin" Jisung keskeytti mut mun ajatuksista "Aa niin joo" Vastasin Jisung meni eteiseen ja laittoi kengät jalkoihinsa, ja heitti takin ylleen. "moi" Se hyvästeli "moro.." Mä vaan vastasin Jisung lähti.
Mä menin vaan suihkuun, söin iltapalaa, menin sänkyyn ja selasin hetken puhelinta, ennenkuin mä nukahdin.
-
Heräsin. Ihan vaan yhtäkkiä. Katoin kelloa. Voi jumalauta se oli jo kahdeksan. Mun koulu alkais varttia yli. Nousin nopeesti sängystä ja heitin vaatteet nopeesti päälle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Okei, mahtavaa. Nappasin reppuni ja juoksin alakertaan, suuhuni otin jonkun välipalapatukan. Sujautin kengät jalkaan ja lähdin ripeästi kävelemään kohti koulua.
-
Ehtisin just ajoissa, kellot soi heti kun olin päässyt pihalle. Etsisin Jisungin, sekä samassa myös Minhon, ja menin heidän luokseen
"Mä luulin, ettet tulis tänään ollenkaan" Jisung totesi kun olimme matkalla luokkaan. "Heräsin vaan vähän myöhään" Vastasin. "Niin joo" Jisung sanoi.
Minho lähti omaan luokkaansa, ja mä ja Jisung mentiin omaamme. Meillä oli historiaa, ei mua oikeastaan se kiinnostanut, juttelin koko tunnin vaan Jisungin kanssa, siihen asti siis, että opettaja käski Jisungin vaihtaa paikkaa.
Lounaalla istuin taas Jisungin kanssa. Chan, Changbin, Hyunjin ja Minho kuitenkin liittyi seuraamme. Minho istui Jisungin viereen ja ne alkoi jotain halimaan ja pussailemaan siinä. Mun katse osui Changbiniin, joka itseasiassa tuijotti mua. Käänsin nopeasti kasvoni pois.
"Tiiättekö Jeonginin" Hyunjin aloitti. Mä ja Jisung ei oikeestaan oltu koskaan puhuttu Hyunjinille niin oltiin ihan vaan hiljaa, vaikka Jeongin siis oli meidän luokalla. "Joo, puhut siitä kokoajan" Chan huomautti. "No enhän" Hyunjin selitti. "No joopas, kuinka söpö se on ja komee ja hauska ja pieni ja ihana ja kaikkee" Changbin sanoi. Hyunjin meni ihan punaiseksi. Sitten laskeutui taas hiljasuus.
