Koulusta kotiin tultuani menin vaan kotiin. Hetken päästä kuitenkin tuli tylsää, enkä tiennyt mitä voisin tehdä. Päätin taas lähtee kävelylle. Puin ulkovaatteet ja kävelin kauniiseen auringon paisteeseen.
Mä olin kävelemässä puiston ohi, kun mä kuulin sieltä ihan järkyttävää huutoa. Mä menin katsomaan tarkemmin, ja näin jotain yläastelaisia poikia ala-astelaisen, ehkä noin viides luokkalaisen tytön kimpussa. Mä kävelin niiden luo, ja revin jonkun pojan irti siitä tytöstä "Hei, älä kiusaa" Mä sanoin rauhallisesti. Se poika ja sen kaverit näytti aikas säikähtäneiltä etten sanois. No kyllä se tyttökin. Tää poika ja sen kaverit aika nopeaan pyys tältä tytöltä anteeks, ja lähti pyörillään. Se tyttö vaan seisoi ja katsoi mua pyörein silmin. Mä nappasin maasta sen pipon ja ojensin sen hänelle. "Tossa" Mä sanoin hymyillen, tyttö kumarsi ja otti hatun. Mä sitten jatkoin matkaani.
Matkallani eksyin kauppaan, ja näin siellä Hyunjinin! Se oli ihan yksin taas kaljaosastolla. "Jaaha." mä sanoin kun kävelin sen luo. Hyunjin vaan virnuili mulle. "Pidätsä bileet?" kysyin. "...en, kunhan aattelin yksin vaan ottaa pari" Hyunjin vastas mulle. "No sullahan on huomenna koulua" Totesin. "So?" Hyunjin vastasi ja nappas kaljapaketin. Mä naurahdin hieman "jaa että pari" Sit mä lähdin tekemään ostoksiani.
Kun olin tehnyt ostokseni, eli kanasalaatin, ja kivennäisveden, lähdin takasin kotiin. En mä kotona oikeen mitään tehnyt, kun että söin ja olin puhelimellani, käväisin suihkussa ja painuin petiin.
-
Heräsin Chanin soittoon. Katoin kelloa. Vasta puol seitsemän. Mitä se tähän aikaan multa halus? Mä vastasin puheluun. Chan ei sanonut mitään, kuulin vaan sen tasaisen hengityksen. "Chan..Chan??" Mä huhuilin sitä Kuulin vaan kuorsausta. Sehän oli soittanut mulle unissaan! Ei hyvää päivää. Painoin vaan luurit ja jatkoin uniani, se jäi unelmaksi, en mä saanut enää unta. Mulla oli vielä melkeen puoltoista tuntia herätykseen, niin mä lähdin salille. Treenasin noin tunnin, ja menin kotiin. Vaihdoin hikiset salivaatteet ja laitoin hiukseni ihan vain jotenkin.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
Tohon siis mustat farkut. Myöskin.. kuinka pieni sen lantio on?!
Yleensä mulla oli aina mustaa päällä mutta tänään näemmä jotain väriä :) Menin vaan syömään aamupalaa, pesin hampaat ja nappasin reppuni. Lähdin kouluun.
Näin Chanin ja menin sen luokse. Ei mulla ollut mitään hajua missä Minho ja Hyunjin oli, ei varmaan Chanillakaan. Veikkasin kyllä vahvasti, että Hyunjin oli krapulaisena jäänyt kotiin. Sitten mä näin Felixin tulossa kouluun Jisungin kanssa. Ihan rehellisesti nyt, Felix on kaunein ihminen koko maan päällä. Siis et voi sanoa että oon väärässä. Sen pisamatkin vaan-.. Felix on vaan täydellinen. Haluisin todella tutustua paremmin mutta näytän aina vaan perääntyvän. Se ärsytti joo. Eniten mua itseäni. Tai ehkä Chania eniten. Kellot soi ja lähdin tunnille.
-
Lounaalla mä istuin Chanin kanssa kahestaan, Hyunjin ei tähän mennessä ollut tullut kouluun, Minho oli, mutta se hengas nyt Felixin ja Jisungin kanssa. Söin vaan patonkia ja huomasin Chanin tuijottavan mua.
"Mitä sä haluat" Tokaisin. "Sun puhuvan Felixille😤" Chan vastasi "Joo o" Mä vaan sanoin ja jatkoin syömistäni "Kyllä sä siitä voisit jopa kiinnostua" Chan sanoi. Mä meinasin tukehtua. "Mitä?! En mä ole homo.." korotin ääntäni. "No.. ehkä sit voisitte olla kavereita" Vanhempi vastasi. "Niin kai" sanoin.
Koulun jälkeen
.........
Heippa taas! Ihan kohta 100 lukijaa kasassa! Tiiän, että se ei ole iso määrä, mut mulle se merkkaa paljon, varsinkin kun oon tätä vasta 2 päivää kirjottanut, mulla on uus kirja, In The End, It's Him And I, käy ihmeessä kattomassa! Kiitos kun luit❤️
