Mä en voinut uskoa mun silmiäni. Suljin vaan puhelimeni ja tuijotin lattiaan. "Onks kaikki hyvin?" Jisung kysyi multa. "J-joo on.. mä vaan.. joo on!" vastasin. "Jjahas..?" tuo vastasi. Jisung lähtikin jo hetken päästä kotiin.
Changbin Pov.
Mulla meni Jennien kanssa tosi hyvin. Hengattiin tänään kahestaan ja sain siitä ihanan kuvan instaan. Jennie oli kertonut mulle pitävänsä musta. Niimpä! Voitteko uskoo?! En oo vielä kertonut sille. Mutta mä aijon lähiaikoina.
-Time Skip pari päivää-
Tänään mä kerron Jennielle mun tunteista. Olin oikeastaan tosi innoissani, vaikka mua pelotti ja jännitti. Oli sunnuntai, ei siis koulua onneksi. Avasin puhelimeni, menin WhatsAppiin ja heitin Jennielle viestin.
CB=Changbin J=Jennie
CB: Heiii J: Joo? CB: Haluisiksä nähä tänään? J: Joo, miksei! CB: Okei, no nähään vaikka siinä koulun viereisellä kahvilalla kuudelta? J: Joo!
Tyytyväisenä laitoin puhelimen pois ja katselin hetken telkkaria. Kello kuitenkin riensi ja mun hetkestä tulikin muutaman tunnin katseluaika. Kun mä viimein vilkaisin kelloa, se oli jo varttii vaille kuusi. Hypähdin ylös ja juoksin hakemaan mun lompakon. Onneks menisin autolla. Heitin päälle takin ja kengät, kävelin nopeaan autolle, ja käynnistin sen. Ajoin kahvilalle.
Kävelin sisään kahvilaan, ja vilkaisin kelloa. Viittä vaille. Istahdin pöytään, en tilannut mitään vielä. Jennietä ei näkynyt missään.
Tasan.. 5yli.. 10yli.. 15yli.. 20yli..
Jennietä ei näkynyt missään. Avasin puhelimeni ja menin Instagramiin, koska olin päättänyt odottaa vielä hetken. Kyllä se kohta tulis. Siinä selailessani, menin snäppiin, ja näin että Jennie oli päivittänyt sen tarinaan. Menin kattomaan, tietenkin. Musta tuntuu että se oli virhe.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Siis.. mitäh? Venaa.. 2min sitten? Tuo kahvila oli hetken ajomatkan päässä tästä, ja tonne mä en sitä pyytänyt.. oliko se mennyt jonkun paremman kanssa? Ei tää voinut olla totta. Soitin Jennielle. Mutta ei, tuo veti luurit. Mä halusin huutaa. Laitoin sille vielä viestin, että eikö meidän pitänyt tavata. Sitten mä vain lähdin kotiin. Tältä siis tuntui, kun sydän on rikki. Yhtäkkiä tunsin sääliä Felixiä kohtaan, jos se tunsi näin. Halusinkin nyt mennä vaan ajassa taakseppäin, että näin ei olis koskaan tapahtunut. En voinut vaan enää mennä Felixin kanssa yhtäkkiä, saattaisin vaikuttaa feikki kaverilta. Tai no.. sellainenhan mä nyt olin.
-
Jennie soitti mulle illalla. Mä en vastannut. Se spämmis mua jollain selittely viesteillä, mutta tajusin ettei kannattais vaivaantua. Annoin siis Jennien olla ja päätin päästä yli. Aloin kuitenkin miettiä, että mitä jos tuo olisi Jennien veli? Se unelma kuitenkin tuhoutui, kun Jennie laittoi viestin, että halusi vain viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Huoh. Mä lähdin lenkille.
Ilma ulkona tuntui painavalta, ja kostealta. Oli satanut vettä. Välttelin pieniä lätäköitä, kun alotin juoksemaan. En mä juossut kauaa, joku puol tuntia. Sitten mä palasin kotiin, ja kävin suihkussa. Hypähdin työpöydän ääreen ja väsäsin jotain läksyjä, ainakin sen mitä ymmärsin niistä. Heitin yövaatteet päälle, ja hyppäsin sänkyyn, vaikkei kello edes ollut kovin paljoa. Näin ihan kamalaa unta siitä, miten Felix huutaisi mulle kamalia asioita, ja löis mua, kun yritin korjata välejä. Myös Jennie kävi mun unissa.
-
Maanantai. Että miten vihasin tuota sanaa. Heräsin herätyskellon pirinään, ja puolunessa sammutin sen. Päätin makoilla vielä viisi minuuttia. Se vähän venyi, mutta ei paljoa. Kyllä mulla silti tuli vähän kiire, kun nousin kakskyt minuuttia myöhemmin mitä piti. Korjasin vähän hiuksia ja pukeuduin.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Heitin vielä lippiksen päähän, koska hiukset ei tahtonut pysyä hyvin. Kävelin ripeään keittiöön ja nappasin banaanin. Sitä syödessä tarkistin, että mulla oli mukana kaikki repussa. Joo, heitin banaanin kuoren pois ja pesin hampaat. Hyppäsin autoon ja huristin kohti koulua.
Matkalla Felix kuitenkin soittaa mulle. Vastasin. "Hei mä en tiedä mitä mä tein, mutta kaaduin ja nyt mun jalkaan sattuu taas, kukaan ei oo kotona, pääsekkö hakee?" nuorempi selitti puhelimeen. "Joo, en mä kauas ehtinytkään" vastasin ja lopetin puhelun. Ajoin Felixin pihaan ja koputin oveen. Felix tuli avaamaan. Tuolla oli housun lahje ylhäällä. Siinä oli aivan järkyttävän kokoinen liila joku kohta. Mun leuka loksahti. "Nyt sairaalaan" sanoin. "Ei- kyl tää on ihan fine" Nuorempi sanoi, mutta mä kuulin tän tuskan. "Ei oo, tule mä autan" vastasin. Felix vain nyökkäsi. Autoin tuon mun autolle, ja ajoin sairaalalle. Ootettiin varmaan tunti että päästiin. Lopulta kuitenkin lääkäri pyys Felixin sisään, menin mukana.
Se oli murtunut, Felixin jalka. Se olis pitänyt näyttää jo silloin, kun se venähti. Laitoin koululle viestin etten tulis Felixin kanssa tänään enää koulun. Pari tuntia meni vielä kuvaamisessa ja kipsin laittamisessa. Viimein kuitenkin päästiin pois. Toin Felixin syömään italialaiseen ravintolaan. Tuo vain selitti jostain Fortnite voitoistaan, ja mä hymyilin, ehkä en ollutkaan menettänyt tuota. Felix oli aivan mahtava ystävä. Niin, ihan vaan pelkkä kaveri.
