Joku nappas mua hihasta, ja käänsi mut niiden suuntaan. Se oli Chan. Tuo katsoi minua paniikkia silmissään. Katsoin tuota hieman jopa vihaisesti. "Felix mä tiedän että mä tein väärin, ja sulla on oikeus olla vihanen, mutta mä tarviin apua!" vanhempi sanoi. "Mä en auta sua enää yhtään minkään kanssa." totesin. "Eikun Felix ihan oikeesti! En tässä tilanteessa pyytäis apua turhaan"
"No, missä sit tarviit apua" kysyin. "Kuule..-" tuo sanoi ojentaen mulle pussin. Katsoin pussia. "Chan mitä helvettiä? Mä en tahdo sun likasia huumeitas!" "SHHH. Pliis Felix.. jos poliisit löytää noi multa, mä joudun vankilaan." Tuo aneli. "Joten sä annat ne mulle että mä joudun vaikeuksiin?" kysyin turhaantuneena. "Ei.. vaan voitko sä piilottaa ne, kadottaa kokonaan?" Chan kysyi/sanoi. "En voi. Sä kuulut vankilaan, Chan. Oot yks monsteri." sanoin. "Felix mä olin sillon kännissä ja kadun sitä tekoa yli kaiken! En ikinä tekis noin, en tiedä mikä muhun meni" Chan sanoi. "Ei auta" sanoin heittäen pussin Chanille ja kääntyen pois. Tunsin potkun selässäni, ja tajusin kaatuvani maahan. Sain kädet vastaan, tunsin niiden kirvelevän, koska olin kaatunut kivien päälle.
Nousin melkeen yhtä nopeaan kun olin kaatunut. Chan katsoi mua typerällä ilmeellä. "Mitä helvettiä?!" huusin. Chan potkaisi mua mahaan. Miksi se teki näin?! Tiesin, että mun oli puolustauduttava. Löin Chania, suoraan naamaan. Tätäkö se halusi? Sitä saa mitä tilaa. Chan löi mua takaisin, ja mä sitä. Näin alkoi meidän tappelu. Olin aika heikoilla loppujen lopuksi. Olihan Chan ihan hiton vahva, ja mua pidempikin. Mä olin vaan laihtunut viimeaikoina. En kuitenkaan antanut periksi. Odotin että vanhempi lopettaisi. Se ei kuitenkaan tehnyt niin.
Kuulin poliisiauton sireenit. Joku oli varmaan soittanut poliisit. Ennen pitkää jotkut miehet jo repi mua ja Chania irti toisistamme. Toinen vain piti mua kiinni, kuin yksi huomasi Chanin huumepussin, puhui jotain Chanille ja toiselle poliisille. Sitten mä sain sakot. Mutta.. Chan vietiin. Sinne meni poliisien matkaan.
Lähdin aivan ihmeissäni kotiin, ja soitin Changbinille, tarvitsin kyydin sairaalaan, eikä ketään ollut kotona. Vanhempi ei kuitenkaan vastannut. Tietämättä mitä tehdä, soitin Jisungille. Onneksi tuo vastasi
J=Jisung F=Felix J: Mitä nyt taas? F: Mulla ja Chanilla oli tappelu ja poliisit vei sen ja nyt mun koko naama vuotaa verta ja tuntuu et pyörryn kihta? J: Siis- Chan- poliisit? Mitäh?? Mä tuun sinne. F: Oke- puhelu loppui.
Ootin jopa parikymmentä minuuttia, tuo tuli varmaan kävellen. Viimein kuulin koputuksen. Laahustin avaamaan oven. Jisung katsoi mua suu auki, mutta huomasin että se ei tahtoisi olla tässä. "Mä en tiedä, millä me mentäis sairaalaan. Ehkä bussi?" Tuo sanoi. "joo..." vastasin. Käveltiin bussipysäkille ja hypättiin seuraavaan sairaalalle menevään bussiin. Halusin kysyä Jisungilta, että mikä tuota vaivasi, mutta tiesin saavani vastaukseksi "Ei mikään"
Saavuttiin päivystykseen, ja mulle laitettiin vain tikit kulmaan ja jotai laastareita ympäri naaman. Lähdettiin heti meille, Jisung siis jäi mun kanssa. "Hei.. kun mikä sulla oikeasti on?" Mä kysyin molempien vain istuskellessa sohvalla. "Hhh.. no en mä tiedä. Minho vaan ignoraa mua, ja Chan soitti mulle vihaisena aamulla, vaikka mä en tehnyt mitään." Tuo viimein vastasi. "Ai.. kurja juttu.." totesin. Jisung naurahti hieman, varmaan mun typerälle sanavalinnalle. "Mikä sun ja Minhon sit on?" Kysyin. "🤷🏻♀️.. se kysyi mua yökylään oisko ollut eilen, ja mä en jaksanut mennä." Jisung vastasi mulle. "Ai.. ehkä se luulee ettet jaksa sitä" sanoin. "Mutta ei kyse oo siitä-!" Jisung huudahti. "Uskon uskon! Se saattaa Minhosta vaan vaikuttaa siltä." Sanoin avaten Instagramin.
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
