You Complete Me || CHANGLIX || Fin.

16. Auts

Anteeks taas ettei oo tullu osia kunnolla. Mä oon nyt ollu kipeenä, niin en tiedä onko se vaan mä, mut ei huvita sillo kirjottaa. Pyrin kirjottaa jokapäivä, mut en tahdo pakottaa itteeni :)

Felix Pov.

Istuin ja tuijotin nyt jo sammunutta näyttöäni useamman minuutin. Mistä Jennie edes tiesi, että mä pidän Changbinista, tai jotain? Kuinka se osasikaan sanoa noin? No, se ei ole se pointti. Pointti on se, että jos se lähettelee tuollaisia viestejä, niin hän ei todellakaan ole hyvä Changbinille. Mun piti estää niiden kahden välien syveneminen, mun oli pakko. Miten mä tekisin sen, sitä en tiennyt. No.. mitä muutakaan mä tässä tilanteessa, jossa pitäisi käyttää aivoja, mä tekisin? No kaikkea muuta kun käyttäisin niitä. Lähdin syömään muroja, ja katselemaan piirrettyjä.

Äiti huusi mulle, kuinka kello on jo paljon, ja mun pitäisi mennä nukkumaan. Mä sitten kävelin huoneeseeni, hyppäsin sängylleni ja matkasin höyhensaarille.

-

Huomenna, oli koulua. Musta tuntui, etten jaksais ja etten tahdo mennä. Yritin esittää kipeää, mutta äiti huomas mun valehtelevan. Näin mä sitten nyt seisoin saman vanhan rakennuksen pihalla monen muun oppilaan kera. Pistin kädet taskuihini, ja kävelin kavereideni luo. Chania en vieläkään nähnyt. "Moiiiiiiiiiiiiiiiii" Hyunjin tervehti. "tf- onks se kännissä?" kysyin. Minho nauroi ja pudisti päätään. "Missä Jisung on" kysyin, kun en huomannut tuota missään. "Mä en itseasiassa tiedä" Minho vastasi. Okei, no huolestui hieman, mutta ajattelin että tämä on vain kipeä tai nukkunut pommiin. Ja oli Jisungilla muutenkin tapana joskus vain skipata koulupäivä..

Kellot soi, ja kävelin luokkaan. Näin Jennien samalla kun kävelin. Se toikin mieleeni, että mun piti keksiä jotakin, ja aika nopeaan veikkaisin. Mä en saanut vaan mitään mieleeni. Pyytäisin Jisungilta apua. Tunnilla oli tylsää, kaiversin pulpettiin kun opettaja selitti jostakin jutuista, en mä edes kuunnellut. Yhtäkkiä ovi käy ja tunnistan Jisungin pyytävän anteeks myöhästymistään opettajalta. Vihdoin! Nostin katseeni ja hymyilin tuolle. Tämä kuitenkin näytti hieman surulliselta? Jisung istui paikalleen ja alkoi kun alkoikin tehdä tehtäviä. Kellot jo pian soi välitunnille.

Jisung käveli nopeasti ulos luokasta, ehtisin kuitenkin tämän perään. "Jisung mikä on?" Kysyin. Jisung pudisti päätään ja jatkoi matkaa. Tarrasin tuota hihasta. "Ei ole mikään, väsyttää vaan" tuo sanoi. "Mä tunnen sut, ei oo väsymyksestä kiinni, mikä on?" kysyin uudelleen. "päästä mut menemään, haluan minhon luo" tuo sanoi, tönästen mut pois ja lähtien. Auts. Teinkö mä jotain väärin? Kävelin ulos.

Tähän mennessä en myöskään nähnyt muita poikia missään. Oli lounasaika, ja istuin yksin. Jennie katsoi mua viereisestä pöydästä. Mä pudistin tuolle päätäni, ja jatkoin syömistäni. Tuo heilautti hiuksiansa ja joi kuin mikäkin prinsessa. Jestas. Oothan sä ihan ok näkönen, kaikki tietää joo.

Koulu loppui, ja lähdin kotiin. Kävelin kaikessa rauhassa, kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä joku nappasi hihasta kiinni.