Kun olin saattanut Felixin kotiin, ja kävellyt omaan kotiini lähistöllä, heittäydyin sängylleni. Laitoin vielä nuoremmalle viestin että onhan kaikki nyt ihan ok, mutta ei se vastannut. Ajattelin että no on sillä, se vaan viettää aikaa perheensä kanssa. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että on jo tosi myöhä, joten kiirehdin suihkuun, syömään ja nukkumaan.
-
Huomenna, aamulla, mä heräsin, en mihin tahansa, vaan siihen kun mun perhe tuli laulamaan mulle. Ei jumalauta, mullahan on synttärit! Siinä maatessani katselin noita varmaan tosi äkäisen näköisesti, oikeesti en vaan jaksanut nousta. Väänsin pienen, mutta aidon hymyn, ja viimein nousin istumaan. Mun isä ja tämän vaimo hymyili mulle lempeästi, ojentaen jotain pakettia. "Mitäh..? Ei olis tarvinnut" sanoin. "Ai ei olisi lahjaa tarvinnut ostaa oman pojan synttäreinä?" Isä sanoi, melkein huutaen. Naurahdin hieman avatessani tämän pienen paketin.
"Eikä.. ei voi olla! Ette te tätä mu- oikeesti?!" Huusin nostaessani paketista auton avaimet. Isä vaan virnuili. Olin niin iloinen, että mä olin pompata kattoon. Mulla oli joo kortti, mutta autoa en oo vaan saanut hommattua. Nousin seisomaan heti paikalla, ja halasin isääni ja puoläitiäni, kumpaakin. Hetken juttelun yms jälkeen, mä pukeuduin.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
(A/N) dont come @ me rakastan tollasii asuja changbinilla😪🤤 Kun olin pukeutunut, niin reippahin askelin menin keittiöön ja söin aamupalan, minkä mun puoläiti oli mulle valmistanut. Pesin hampaani, nappasin reppuni, ja kävelin isän kanssa ulos mun uudelle autolleni. "Wow.." mä päästin suustani. Se oli niin hieno auto🤤 Isä kertoi mulle vielä jotain perus juttuja mutta en mä nyt korttia turhaan saanut, sanoin vaan että joo joo. Isän mentyä sisälle, hyppäsin autooni ja huristin kohti koulua miettien, muistaisko ketään mun synttäreitä, kun en näemmä itsekkään muistanut.
-Time Skip-
Vähän niinkuin mä arvelin, ei kukaan muistanut. Olin nyt ajamassa kotiin koulusta, eikä kukaan ollut sanonut mitään, edes Chan. Olin aika surullinen, mutta ei sitä kaikkee voi muistaa, vai mitä? En nähnyt mun isän tai puoläidin autoa pihassa, niiden ei pitäis olla töissä tänään? No, jaa. En tiedä mihin meni mut ihansama. Parkkeerasin auton, ja käänsin avainta ulko-ovessa. Koko kämppä oli pimeänä.
Kävelin olkkariin, ja napsautin valot päälle, samassa säikähtäen aivan helvetisti, kun sohvan takaa pomppas monta tuttua kasvoa huutaen "Paljon onnea Changbin!!" Näin Chanin, Felixin, Minhon, Jisungin ja Hyunjinin. Aloin hymyillä kun hullu. "Miten te pääsitte sisään?! Ja miten ehtisitte?!" sanoin heti ekana. "Siis.. sun isä ja puoläiti toi meidät, sen takia lähettiin aika nopeaan koululta." Chan vastasi. Hymyilin taas. Tuon jälkeen alettiin syömään kakkua ja puheltiin jotain. Illan tullen lähti kuitenkin vähän käsistä.
Chan oli nimittäin tuonut hieman juotavia. Mä olin että yEeeS ja ennenkuin kukaan muu ehti edes juoda ekaansa loppuun, mä vetelin jo varmaan neljättä. Tiesin rajani kyllä, en mä liikaa jois, ehkä..?
sori lyhyt osa, lupaan teen huomenna uuden, ja pidemmän😏
