You Complete Me || CHANGLIX || Fin.

31. Kauniit huulet

Jeongin Pov.

Se päivä lähestyi. Päivä, jolloin mun olisi oikeasti tehtävä jotain Felixin kanssa. Tiiän että tää kuulostaa oudolta ja siltä et oisin täys nössö mut mä vähän varmaan sit oonkin. En usko, että mitään vakavampaa tapahtuu, mutta saa kuitenkin nähdä..

-Time skip viikonloppuun-

Oltiin Minhon luona, siis mä, Felix, Jisung ja Minho itse. Meillä oli kaikki valmiina, juomatkin. Enää puuttui vieraat. Minho oli aikasemmin anellut Changbinin ja Hyunjinin paikalle tekosyiden kera, vaikka ne kaks suostuisi bileisiin milloin tahansa, kunhan juoma olisi ilmaista. Rehellisesti mua vähän ahdisti nähdä Hyunjin, ei oltu erottu missään parhaimmissa väleissä, mutta tein vaan mitä mua käskettiin tekemään. Felix on kertonut Jisungista, ja se on kyllä hyvin jääräpäinen, ja periksi antamaton. Oon itsekkin huomannut nuo piirteet Jisungissa.

Oli jo pimeetä, kellokin oli aika paljon jo, ei mitään hajua että paljonko se sit oikeesti olikaan. Vieraita alko tulvii sisälle ovista ja ikkunoista. Siis ei me kutsuttu kun ehkä 15? No jaa, nyt meitä oli ainakin 50. Musiikki pauhasi täysillä ja porukka oli juomatkin jo löytänyt. Minho ja Jisung ainakin, näin ne alakerran sohvalla yhdessä, niin.. mun silmät rip.

Yhtäkkiä muistin tehtäväni, ja tajusin tarvitsevan juurikin Jisungia. Päätin ettiä Felixin, koska tuo olisi varmasti voinut käydä Jisungin hakemassa. Vaeltelin pitkin Minhon taloa, etsiessäni tuota pisamanaamaista poikaa. Pian hoksasinkin tuon, juomassa tosiaan. "Mahtavaa.." ajattelin, ja huokaisin syvään. Kävelin hitaasti Felixin luo.
"Hei, Lix.." aloitin. "Jeongin! Siinä sä ootkin, aletaan hommiin!" Felix huudahti iloisena. Mun leuka tippui. Mitä mä just kuulin? Sitten Felix olikin jo huulillani.

Okei, Felixillä oli kauniit huulet, ja ne tuntui vielä ihanemmalta omilla huulillani. En vastustellut, ja vastasin vanhemman suudelmaan. Oikeastaan mulla oli ollut ikävä tällasta tunnetta. Felixin kädet seikkailivat mun niskassa, ja selässä. Itse pitelin omiani vain Felixin niskassa, enkä liikuttanut niitä mihinkään.

Tiesin, mihin tää oli menossa. Felix oli ihan humalassa. enkä mä jaksanut väitellä vastaan. Just go with the flow, kerroin itelleni. Felix irrottautui suudelmasta, nappasi mua hihasta ja lähti vetämään mua yläkertaan. Mä vaan näin Hyunjinin matkallani sinne. Naurahdin tuon ilmeelle, se oli näkemisen arvoinen. Saavuttiin johonkin makuuhuoneeseen, luultavasti Minhon. Seinillä oli julisteita laulajista, ja yöpöydällä kuva Jisungista. Felixiä ei paljoa kiinnostellut, ja tuo vain kaatoi mut sängylle. Sitten vanhempi kiipesi mun päälle, ja alkoi suudella mun kaulaa. Ähkäisin, en muista millon viimeksi koin jotain tällasta.

Felix päätti ottaa paitansa pois, ja mä vain ihailin tuon kauniita vatsalihaksia. Tiesin, etten voinut juttua liian pitkälle päästää, mutta antaa pojan nyt leikkiä. Oltiin pussailtu ja kieritty sängyssä puolialasti jo hyvä tovi, ja kuulin yhtäkkiä oven käyvän. "Jeongin tuu pois sieltä", tuttu ääni sanoi. Katsahdin ovelle. Näin Hyunjinin JA Changbinin seisomassa ovella. "Miks? Teen mitä haluan, oon sinkku", vastasin. "Oiii Changbiinnn!!!", Felix hihkaisi, juostessaan Changbinin luo, ja halaten tuota. Pudistin päätäni tuolle. Felix kuitenkin raahasi Changbinin mukaansa. Voi ei. Yritin sivuttautua Hyunjinin ohi pois huoneesta, mutta tuo nappasi mua ranteesta. "Hyunjin..", sanoin. Tuo suorastaan puristi kättäni, joten se sattui. "Jeongin, oon todella pahoillani kaikesta mitä tapahtui, sen ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Tiedän et se on anteeksantamatonta, ja ymmärrän jos et halua sovintoa, ja haluat mun lähtevän.. mutta pliis mieti asiaa.. mä pyydän", Hyunjin sanoi. Menin sanattomaksi. Kuule.. joo.. mutta tarviin vaan aikaa.", vastasin, kävellen nopeasti olohuoneeseen. Hyunjin sai mun pään sekaisin, en pysty tähän. Nappasin pöydältä jonkun vanhan juoman, ja aloin ryystää sitä.

Felix Pov.

Oon tosi humalassa. Tiedän sen itsekkin. Pidin jo hauskan tuokion Jeonginin kanssa, ja nyt olin raahaamassa Changbinia seuraavaan makuuhuoneeseen? Mitä ihmettä mä oikein ajattelin?! Changbin ei edes sanonut mitään. Seurasi mua vain. Irrotin tuon kädestä, ja juoksin ulos koko talosta. Kamalaa, mitä mä oikein ajattelin. Oikeesti! Istahdin maahan, ja hengitin syvään. Katastrofi olisi voinut tapahtua, onneks havahduin. "Jeongin oon pahoillani", mutisin itselleni. Katsahdin alas jalkojeni väliin ja tajusin että mun oli palattava Jeonginin luo. Kyllä tuo ymmärtäisi.

Astuin taloon uudelleen, ja etsin Jeonginin. Näin ton juomassa sohvalla, kun Minho ja Jisung söpöilivät vieressä. "Jeongin, tarviin apua", sanoin. Tää saattoi olla väärin, olihan Jeongin mun paraskaveri, mutta en voinut tuntemattomankaan kanssa mennä! Jeongin tuntui älyävän heti mun ongelmani, ja sain tuon kanssani takaisin yläkertaan.
(A/U: en osaa kirjottaa näit kohtauksii XDD sori voitte kuvitella tapahtuneen😳)

_____________________________

Heräsin aamulla Minhon sängystä, joku nukkui mun vieressä. Jeongin? Muistin heti eilisen tapahtumat, ja haudoin pääni käsiin. Häpesin niin paljon. Nousin sängyltä, heitin vaatteet niskaani ja lähdin hiljaa kotiin. Romahdin sängylleni ja katsahdin puhelintani. 10 vastaamatonta puhelua, Changbinilta. Myös 53 lukematonta viestiä.
"Felix oon pahoillani, anteeks etten sanonut mitään, tiiän että olit kännissä"
"Suutuitko?"
"Mihin katosit?"
"Felix.."
"Tiedän että vihaat mua mutta pliis vastaa!"
"Felix!!"
"Ai.. näin sut Jeonginin kanssa.. unohda koko juttu."

kiljunko. ceo of epäaktiivisuus.