Saavuttiin mun luo, ja naureskeltiin vieläkin tapahtuneelle. Pian ovelta kuului koputus. Ennenkuin kukaan ehti sanoa mitään, oli Felix jo avaamassa ovea. Kuului laukaus, ja sen jälkeen täys hiljaisuus.
Juoksin ovelle salaman nopeasti, ja näin poikaystäväni makaavan maassa veren peittämänä. Aloin huutaa. Sitten mä en edes tiedä mitä tapahtui, mutta tajusin pyörtyneeni, ja sitten kuulin enää sireenien äänet.
______________
Avasin silmäni, ja tajusin vain makaavani paikallaan. Paikka haisi oudolta, näin tutut kasvot tuijottavan mua. Tajusin olevani sairaalassa. Mietin hetken, mitä oli tapahtunut, kunnes muistin Felixin, ja pomppasin pystyyn. Minho painoi mut takaisin makaamaan. Aloin itkeä. En sanonut mitään, itkin vain. En mä saanut sanaa suustani, muutakuin "F-felix.." sopersin. Minho kai hymyili mulle, kai se yritti lohduttaa.
Katselin ympärilleni, ja tajusin myös Jisungin olevan huoneessa. "Kauanko mä nukuin? Missä Felix on? Mitä sille kävi?!" Mä panikoin. "Ehkä pari tuntia.. Felix on leikkauksessa.." Jisung sanoi. "Leikkauksessa?!" Huusin. "Luoti pitää poistaa, se meni olkapäähän" Jisung vastasi rauhallisesti. "Eikai se kuole?" Sanoin, alkaen itkemään vielä enemmän. "En usko, mutten voi olla varma" Jisung vielä sanoi. Pysyin tällä kertaa hiljaa. Olin niin huolissani, että halusin vaan juosta Felixin luo, missä ikinä tuo olikaan. Tiesin kuitenkin, ja uskoin, että tuo selvisi. Mä luotin siihen. Sen takia päätin hillitä itseni, vaikka tuskin mua mihinkään leikkaus-saliin oltaiskaan päästetty.
____________________
Ajan myötä rauhotuin, ja puhuin Minhon ja Jisungin kanssa. Oltiin nyt parin tunnin ajan istuttu mun sairaalahuoneessa, ja odoteltu ees jonkinlaista infoa Felixistä. Tähän mennessä mitään ei ollut kuulunut, alettiin turhautua, mutta olin valmis odottamaan vaikka koko päivän.
Hetken päästä Minho ja Jisung ilmoitti lähtevänsä ostamaan jäätelöä aulasta, ja pyysin näitä tuomaan mullekkin vähän. Katselin sairaalan sinisiä seiniä, ja kuuntelin käytävältä kantautuvia ääniä. Vauvan itkua, askelia, puhetta, ja joidenkin laitteiden ääniä. Pian kuulin myös askelia tulossa kohti minun huonettani. Ajattelin, että joko Minho ja Jisung tulivat jo, tai se on hoitaja. Väärässä olin, kun oven avasikin Chan. Katseeni siirtyi tuohon, ja katsoin tuota paheksuvasti päästä varpaisiin.
"Hei.." tuo aloitti. "Älä yritä, sä ammuit Felixin, etkö?" sanoin. "Changbin c'mon.. tiedät etten tekis niin." Chan vastasi. "Enkä tiedä, mä olen varma että ammuit Felixin." sanoin itsevarmasti. "No.. jos ollaan rehellisiä, niin joo. Mutta sen ei ollut tarkoitus osua Felixiin." Chan sopersi. Tuossa kohtaa mä toden teolla suutuin. "mitä sitten vaikkei sen ollut tarkoitus? Osui kuitenkin! Ja se saattaa kuolla!" huusin. Chan katsoi mua, selvästi pahoillaan. Ei mua kiinnosta, kamala ihminen. "Kuule.. sen oli tarkoitus osua suhun." Chan sanoi, napaten kiinni mun kaulasta. "Mitä helvettiä?!" huusin. Chan puristi kätensä lujempaa mun kaulan ympärille. Revin tuon käsiä irti, ja potkisin tätä, kun tuo oli kaatanut mut sairaalasängylleni, istuen nyt mun päällä. Tuo kuristi vain lujempaa, enkä saanut edes huudettua enää. Pystyin vain käyttämään voimiani. Työnsin ja potkin tuota, mutta Chan on myös todella vahva. En saa antaa periksi nyt, en halua kuolla.
________________
Happi, ja voimat olivat lopussa. En enää jaksanutkaan taistella, mitä jos kaikki päättyisikin nyt? Mitä jos nyt en selviäkään, kuolen tähän paikkaan? Mitä sitten tapahtuu. Ei sillä perjaatteessa olisi väliä. Muistin kuitenkin Felixin. Mun oli pakko taistella, Felixin vuoksi.
Kuulin tuttua ääntä käytävältä. Jisung ja Minho! Vihdoin! Näytin Chanille typerän ilmeen, tuo ei kuitenkaan tajunnut mitään. Sitten kuulin oven avautuvan, ja kauhistuneen henkäisyn, luultavasti Jisungilta. Ei edes sekunttia kulunut, kun Minho jo repi Chania irti musta. Näin Jisungin ottavan puhelimensa, mitä se sillä nyt teki? En tiedä, mutta olin helpottunut. Minho pystyi repimään Chanin pois, ja sitten tuo yritti pakoon. Jisung kuitenkin esti Chanin. Minho tuli mun vierelle, ja halas mua, halasin takaisin. Tuo pelasti mun hengen.
Nyt ymmärsin mitä Jisung oli puhelimellaan tehnyt. Näin parin hoitajan poliisien kera juoksevan huoneeseen, ja pidättävän Chanin. Yksi poliiseista tuli kyselemään multa kaikkea, kerroin siis myös kaiken. Chan vietiin pois.
_______________
En tiedä, olinko shokissa vai helpottunut, varmaan kumpaakin. Chanin viennistä oli kulunut melkein kaksi tuntia, mutta me ei silti tiedetty Felixistä mitään. Oltiin silti sairaalalla. En tiedä, pääsisinkö tänään edes kotiin, ainakaan äsköisen jälkeen. Vakuutin olevani kunnossa, mutta lääkärit eivät tuntuneet uskovan mua. "Chan on kyllä täys mäntti" Minho sanoi. "Miten se edes kehtaa näyttää naamaansa täällä enää" Jisung lisäsi. "Se on idiootti, se pitäisi teloitt-" Mun lause katkesi, kun joku käveli sisään. Vanha naislääkäri. "Tekö olette Felixin läheiset?" tuo kysyi. "Kyllä, miten leikkaus meni??" kyselin jo uteliaana, sekä huolestuneena. Oli hetken hiljaista "Felix.." nainen aloitti.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Entiiä, mutta mun äiti toi mulle jonkun tälläsen PSY säästöpossun, mp? Musta tää on aika cool.
