You Complete Me || CHANGLIX || Fin.

32. Voi luoja

Felix Pov.

Katsoin Changbinin viestejä näytölläni ja totesin ääneen "Miks sua kiinnostaa?" Kuitenkin tunsin pienen piston sisälläni. Changbin siis vielä välitti musta. Mut en mä voisi antaa tuolle anteeks, pettäminen on paha juttu. Huoh, miks mun pitää taas olla osallisena tässäkin. Miks sä Changbin koskaan teit noin, kaikki on nyt pilalla. Ja että välitinkö mä Changbinista? Välitin. Liikaa. En haluu myöntää sitä itelleni, mut rakastin tuota aivan järkyttävästi, ja totuus siitä, etten ehkä enää koskaan voisi tuntea tuon huulia tai haleja sattui.
Toki, se on musta kiinni, mutta en ainakaan nyt pysty antaa kaikkea anteeksi. Paha olo täytti kroppani ja unohdin surulliset ajatukset kun piti juosta vessaan oksentamaan. Mitä varten mä join niin paljon?

Kävelin keittiöön ja haukottelin. Tein leivän, ja nakersin sitä tuijottaen tyhjää seinää. "Mitä mietit?", kuulin äitin sanovan. Säpsähdin, en ees tajunnut noiden olevan kotona. "En mitään.", vastasin hieman tylysti.
"Niinkö.. no, mitenvaan.. oliko hauska ilta?", äiti jatkoi. "Joo tosi.", sanoin. Äiti vaan naurahti ja katosi sitten jonnekkin. Söin leivän loppuun ja laahustin huoneeseeni.
Mietin kauan, että pitäiskö mun vastata Changbinille, mutta päätin vaan antaa olla. Vaihdoin vaatteet ja päätin lähteä lenkille, mun pää särki nimittäin. Ehkä ulkoilma tekisi hyvää.

Heitin lenkkarit jalkaan ja päätin juosta lähikauppaan hakemaan juotavaa. Asetin kuulokkeet korviini ja lähdin sitten kohti kyseistä kauppaa. Astuessani sisään tajusin jo tehneeni elämäni isoimman virheen. Kukas muukaan siellä olisi, kuin Changbin muutaman ystävänsä kera, mukaanlukien Hyunjinin JA Jeonginin? Mitä tuo siellä teki..? Huoh ihansama. Voi luoja mikä tuuri taas kerran. Jeongin ainakin huomas mut ja vilkutti ujosti. Ignoorasin tuon vaan, ja kävelin osastolle josta saisin elämäni aidon rakkauden, Red Bull tölkin. nappasin niitä pari, ja kävelin kassalle. Changbin ja tuon kaverit olivat jo tehneet ostoksensa ja olivat lähtemässä, kun Changbin huomas mut, ja vaihdoimme katseet. Käänsin nopeasti pääni pois tuon suunnasta, ja maksoin ostokseni.

Yritin livahtaa porukan ohi, mutta tietysti Changbinilla piti olla mulle jotain asiaa. "Hei Felix!", tuo huudahti. Käännyin hitaasti äänen suuntaan, ja huokaisin syvään. "Ehditkö puhua? Ihan hetken?", tuo kysyi varovasti. Mietin hetken ja nyökkäsin. Tuon kaverit menivät jo edellä, kun jäin Changbinin kanssa seisomaan siihen. Katsoin lattiaa, tunsin poskieni polttelevan. "Öö.. kuule.. eilisestä", Changbin aloitti. Suljin silmäni jo, kohta se sanoisi jotain mikä sattuisi. Jotain että ei tarkottanut viestejään, tai jotakin. "Ois pitänyt jättää sut rauhaan.. i mean ollaan erottu eikä oo mun asia kenen kanssa oot, sori siitä, jos vaivasin sua. Mutta merkkaat mulle paljon ja toivon että et kanna kaunaa.", Changbin jatkoi. Nostin katseeni vanhempaan ja hymyilin hellästi. "Ei se mitään.. mut mulla on vähän kiire..", vastasin. "Ai okei, no näkyillään", Changbin sanoi, ja lähti sitten kavereidensa perään. Huokaisin syvään ja menin kotiin. Mietin itsekseni, että mitävarten Jeongin oli niiden kanssa. Päätin soittaa tuolle.

F=Felix J=Jeongin

J: moi?
F: heii.. ootko yksin?
J: en, näit mut äsken
F: no nii mutta voitko mennä sillai ettei muut kuule
J: oisit laittanu viestillä?
F: en jaksa, mee nyt
J: huoh okei..
J: nonii, mitä asiaa?
F: sovitteko jo jinnien kaa?
J: joo :3 ollaan melkeen palaamas yhteen
F: OIKEESTI?
J: joo, tajusin et se on oikeesti pahoillaan
F: huoh.. no oo varovainen sit
J: joojoooo, mites sun ja Binnien välit?
F: no mitä niistä? Ihan "normaalit"
J: anna sil ees toinen mahollisuus, se puhuu sust kokoajan.
F: ai puhuu vai?
J: joo, mun pää särkee jo
F: haha okei, no mä meen nyt moro
J: moissan
puhelu päättyi

Hymyilin itsekseni. Mulla on ikävä Changbinia, ihan vitun kova ikävä. Mut en voinut antaa periksi, vaikka jokanen ruumiinosa mussa tahtoskin. Sen pitää ymmärtää virheensä. Ja vaik ymmärsikin, niin tajuta ettei pääse kaikesta kuin koira veräjästä.

Mun pää sattu liiasta ajattelusta, menin olohuoneeseen juomaan energiajuomaani ja katsomaan Netflixiä telkkarista. Siskoni ilmestyi paikalle ja katselimme yhdess Meteor Gardenia. Mahtava sarja, suosittelen!
"Felix, missä Bin on? En nää sitä ikinä :(" siskoni sanoi surullisesti. Mun sydän pysähtyi, en mä ollut heille voinut kertoa. Mun perhe rakasti Changbinia. "Ainiin.. erottiin", vastasin vasta pitkän ajan kuluttua. "Mitä?! Miks", siskoni huusi hyppäen ylös sohvalta. "No en tiiä, oo hiljaa", ärähdin.

"Felix.. et oo mullekkaan kertonut!", kuulin nyt äitini huudahtavan. Katsahdin taakseni ja äiti seisoi sohvan vieressä. En huomannut tuota ollenkaan. "No.. niin en vaan halunnut", sanoin vaivattomasti, jatkaen telkkarin katselua. "Oliks siihen joku syy? Tiedät et voit kertoa mulle.", äiti kuitenkin jatkoi. "Ei ollut!", huusin ja lähdin vihaisena huoneeseeni. Ärsyttää kun pitää joka asiaan pää tunkea, olisin kertonut jo jos olisin halunnut. Painoin kasvoni tyynyyn ja kiljuin siihen.

Changbin Pov.

Koko loppupäivän hengatessani kavereideni kanssa, en saanut Felixiä pois mielestäni. Tuo on varmasti jo päässyt yli musta, ja vihaa mua nyt. Että kun piti olla typerä sillon yks ilta Hyunjinin kanssa. Katselin vain ystävieni nyt nauravan, pitävän hauskaa. "Hei Changbin! Tuu meidän kaa, lopeta sen australialaisen pikkupojan ajattelu jo!", Hyunjin huusi mulle. "Häh? En ajattele sitä!! M-mitenniin? näkyykö se?!", vastasin hätääntyneenä. "Ei yhtään, ei sitten yhtään", Hyunjin naurahti. Nousin ylös ja juoksin tuota kohti. Jeongin nauroi katketakseen.

Pystyin onneksi illan pitämään ajatukseni pois Felixistä. Palasin kotiin yöllä ja istuin sängylläni. Katselin vanhoja kuvia musta ja Felixistä, hymyillen. Mulla oli vaan niin ikävä. Näppäilin Felixin numeron, ja aloin kirjottaa viestiä. Pyyhkisin sen kuitenkin nopeaan ja sammutin puhelimeni. Tää oli tyhmää, ei sitä kiinnosta. Ja vaikka kiinnostaisikin, se ei koskaan kertois sitä. Joten on mun aika lopettaa itsesäälissä pyöriminen ja ryhdistäytyä. Joko annat asian olla ja menetät Felixin tai hommaat sen takasin, Changbin. Jeonginin ja Hyunjinin tilanne antoi mulle itsevarmuutta, nekin oli vain sopinut tajutessaan että ei selviä ilman toisiaan. Ehkä meillekin voisi käydä niin..? En halua ketään muuta kuin Felixin, en ketään. Ykskään poika tai tyttö ei ikinä vois korvata Felixiä, en tiedä mitä ajattelin mennessäni Hyunjinin kanssa.

"Voi pojat.. kamalan vaikeaa tää elämä.", totesin itselleni ja laitoin herätyksen aamuksi, olis kuitenkin koulua. Aika mennä nukkumaan.

Mä updateemas 3kk jälkeen luulien et joku muka silti lukis tätä😃👍🏼 7k😻