falling in love💕 || in finnish

4.

Kirjotin kerranki vähän nopeampaa tahtia tän seuraavan luvun! Mukavia lukuhetkiä! Tänään tulee myös todennäköisesti kaksi uutta lukua!

Istun sairaalassa sängyllä. Eeli sai tulle mukaan huoneeseen ja se hyppäsi lattialta kiltisti viereeni sängylle. Oliverin käskytin kotiin, sillä pärjään itsekin. Soitin isälleni et oon sairaalassa polven takia ja isä lähtikin tulemaan sairaalalle päin kotoa.

Ei kulu kauaa kuin isäni astuukin huoneeseen ja halaa minua.

"Miten sää polven tuohon kuntoon sait?" hän kysyy.

"Kaaduin ku Eeli vetäs vähän rajummin ja maassa oli kivi, kuoppa tai joku sellane. En kattonu tarkasti", vastaan.

"Onneks pääsit tänne. Ja Eeli kans. Onhan se saanu vettä?" isä kyselee.

"On, me käytiin jossaki hiihtomajalla ja siellä oli mukava työntekijä joka anto Eelin tulla sisään ja anto sille vettä ilmatteeks. Kiitin sitä kyllä", vastaan.

"Varmasti oli mukava. Muuten hyvä lenkki?" isä toteaa.

"Joo, siihen asti kunnes kaaduin."

"Anteeksi kun keskeytän, mutta minun pitäis tutkia tun sun jalka", lääkäri toteaa.

"Aa juu", isä vastaa ja väistyy sivulle. Lääkäri vääntelee ja kääntelee polvea, ja kyselee minulta sattuuko joku liike.

"Jooh, todennäkösesti polvi on vaan hypännyt paikaltaan, ei sen kummempaa. Mä annan sulle polvituen ja kepit niin voit niillä mennä muutamia päiviä, sitten alat kävellä tuen kanssa pieniä matkoja. Kun tuntuu että voi kävellä jo pidempiä matkoja, niin tuen kanssa ensin, sitten voi kokeilla ilman tukea", kuuntelen lääkärin selostusta.

"Kiitoksia", isä vastaa ja nousen ylös.

Kinkkaan keppieni varassa autolle Eelin hihna ranteessani ja avaan takakontin, jonne Eeli hyppääkin jo. Itse kinkkaan etupenkille ja avaan puhelimeni. Olen saanut viestin, kappas kappas keltä muultakaan kuin Oliverilta. Kyselee polven perään ja totesin että ok ja paranee parissa päivässä. Oliver vastaa helpottuneena ettei ollut käynyt pahempaa. Vastaan vaan jotain turhaa ja suljen puhelimeni.

"Haluaisitko tulla tänään kattomaan hallille peliä? Siellä pelais se mun uus joukkue, ne on kutakuinki sun ikäsiä", isä kysyy.

"Voin tulla", vastaan. Istun loppumatkan vain hiljaa miettien asioita, taino asiaa nimeltä Oliver. Miksi ihmeessä se poika pyörii mun mielessä kokoajan? Miksi?

Kinkkaan yläkertaan keppieni kanssa ja lösähdän sängylle.

"Mitä sun jalalle kävi?" pikkusiskoni Veera kysyy.

"Adalla sattu pikku pipi lenkillä Eelin kanssa. Ada kaatu ja polvi meni pois paikoiltaan."

"Voi ei onneksi se paranee", siskoni sanoo ja halaa minua.

"Niin, onneksi pääsin lääkäriin ja kiltti lääkäri hoiti sen kuntoon", vastaan ja halaan siskoani takaisin.

"Haluatko sä tulla käyttämään Eeliä pihalla?" kysyn Veeralta.

"JOO!" hän huudahtaa ja hakee Eelin hihnan alakerrasta samalla kun kinkkaan alas.

Huudan Eelin paikalle ja Veera laittaa hihnan kiinni ja menee pihalle koiran kanssa. Itse tulen perässä ja katson kun he touhuavat.

"Tuu sisälle leikkimään sen kanssa, se teki jo tarpeensa", totean ja Veera kipittääkin sisälle Eeli vierellään.

"Kehu sitä nytten", sanon.

"Hyvä Eeli, oot kiltti koira", Veera sanoo ja rapsuttaa noutajaa korvan takaa.

Ilta alkaa lähestyä ja lähdemme hallille. Sain eturivipaikan katsomosta isän toimesta ja katson ketä on pelaamassa. Näen poikia lämmittelemässä kunnes yksi tulee ikkunan eteen ja lähettää lentosuukon. 15, numero 15 pitää painaa mieleen. Pojan sukunimi oli Tervo. Noniin, kirjoitan muistiin 15, Tervo. Nähtävästi kapteeni kun näyttää neuvovan muita.

Peli alkaa ja kaikki pelaavat täysiä. Isän joukkueella on kiekko ja joku yrittää tehdä maalia juuri ennen kuin tuomarilta kuuluu vihellys. Samalla kaiuttimista kuuluu:

"Jäähy 2min, 15, Tervo."

Joku oli taaempana tönäissyt vastajoukkueen pelaajan kaukalon seinään. Siis tuo poika joka lähetti minulle lentosuukon sai jäähyn. Katson kun poika ottaa kypäränsä pois. Ei vittu. Oliver. Olisihan se pitänyt arvata. Jätän hänelle viestin puhelimeensa kun katsoo sen pelin jälkeeen:

"Vaikka sä tykkäisitki musta, niin älä lähetä mulle lentosuukkoja, kiitoos! Nimittäi mä en tykkää susta."

Peli loppuu poikien voittoon 3-1. Pojat pelasivat hyvin ja ansaitsivat voiton. Nyt lähden etsimään isäni ja lähden kotiin. Kinkkaan käytävällä yrittäen etsiä isääni mutta turhaan.

"Kiitos viestistä, Ada", kuulen äänen takaani ja Oliver seisoo takanani.

"Mitä taas?" kysyn.

"Eiku vaan et kiva et olit kattomas peliä. Ja sori siit lentosuukost, en ois saanu tehä niin", Oliver sanoo pahoittelevasti.

"Eipä se mittää, nyt mä haluan löytää iskän ja lähtee nukkumaan. Hei hei. Pelasitte hyvin, paitsi se sun jäähys oli jännä", sanon ja lähden kohti isäni työhuonetta. Löydän isän ja lähdemme kotiin. Kun pääsen kotiin, hyppään sängylle ja alan nukkumaan.