falling in love💕 || in finnish

1.

Just. Olin eilen saanut kuulla että muutamme Kuopiosta Ouluun isän uuden työpaikan perässä. Ja mikäköhän muu se on kuin päävalmentajan paikka - Kärpistä. Ja kesälomani tulisi olemaan kamala. En omista yhtään ystäviä, uusi kouluni, ketä sieltäkin tuntisin. Muutamme upealle omakotitaloalueelle, jonnekkin Oulun pohjoispuolelle. Siinä on kaksi järveä aika lähekkäin eli lähellä on uimarantoja. Myös merenranta on lähellä.

Olen siis Ada, 15-vuotias tyttö. Kaikki ystäväni asuvat täällä, ja en halua muuttaa täältä pois. Eipä minulla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin lähteä mukana, vaikka eilen me Rinan kanssa yritettiin että saisin muuttaa heille. Mutta ei. Isä ei anna periksi. Eli olen lähdössä huomenna Ouluun ja jättämässä kaikki ystäväni tänne. Kaikki paikat mitä täällä on, missä olemme käyneet ja muuta. Ne jää taakse. Uudet ystävät tulee kuvioihin ja Rinasta ja Hetasta alkaa tuntua että olen unohtanut heidät. Rakastan Kuopiota ja rauhallista kotialuettani kaupungin laidalla.

"Ada ja Veera, alkakaa pakkaamaan nytten! Lähtö aamulla kello 10.00!" isäni huutaa alakerrasta.

"En halua! En halua muuttaa!" Veera huutaa huoneestaan.

"Me muutetaan, se on selvää. Pakatkaa tavaranne, herätys on 7.00. Tavarat lähtee muuttoautoon heti kun olette heränneet", äitini jatkaa.

Nousen sängyltäni ja aukaisen vaatehuoneeni. Otan matkalaukkuni ja pakkaan vaatteeni sinne. Otan huomiselle kaapista valkoisen ison hupparin ja revityt farkut. Heitän ne sängylle ja pakkaan muut tavarani. Seuraavana aukaisen pöytäni laatikon. Kaikki kuvamuistot mitä olemme Hetan ja Rinan kanssa ottaneet. Kaikki ne on pilalla. Rakastan tätä paikkaa yli kaiken. Otan kuva-albumini ja laitan sen laukkuun. Sitten otan kynäni, järjestelmäkamerani sekä muun krääsän laatikostani. Sitten otan kuvat seinältä pois ja laitan ne kirjekuoreen jonka laitan albumin väliin. Pakkaan vielä Apple Watchini laturin ja kameran laturin. Kellon laitan käteeni ja Korsin laukkuun laitan AirPodini ja laturit. Huoneeni pitäisi olla nyt tyhjä. Sängyn alla ei ole mitään. Aamulla vain lakanat pois ja vien ne äidille, niin hän pakkaa ne.

Hyppään sängylleni ja laitan snäpin Hetalle ja Rinalle tyhjästä huoneestani itkuemojin kera.

Rina: Ada vaikka sä lähet ja
sulla on ystäviä siellä Oulussa sitten,
ÄLÄ UNOHA MEITÄ!😭

Minä: En unoha, mennään kaikki
vielä tänään käymään tekemässä
meidän lempijuttuja."

Heta: "JOO! Kahvilaan ja me tullaan
sulle yötä! Ostetaa paljon
herkkuja ja muuta!"

Minä: Toi on ihan paras idea! Mut ei tääl oo enää patjoja joten saatte nukkua sitte joko lattialla tai kaikki kolmestaa sängyssä!"

Rina: "Me tullaa sulle heti!
Heta ny menoks!"

"Äiti, tytöt tulee meille vielä yötä!" huudan alakertaan.

"Ei nyt tälläkertaa."

"Mä sovin jo, ja ne on tulossa!"

EDIT: 14.3.2021 - kielioppi- ja kirjoitusvirheitä korjattu