falling in love💕 || in finnish

8.

Istumme kaikki autossa kohti kotia. Olen miettinyt vaihtoehtoja miten kertoa pojalle asiasta mutta päädyin, etten kerro hänelle vielä mistään. Äiti ajaa auton Oliverin talon eteen joka kiittää kyydistä. Itse istun taas loput 20 metriä hiljaa tuijottaen tulevaisuuteen. Hyppään ylös autosta ja suuntaan suihkuun. Käyn lämpimässä suihkussa ja suuntaan huonettani, jossa aloitan katsomaan jotain elokuvaa. Se olisi huomattavasti kivempaa Rinan ja Hetan kanssa, mutta he asuvat toisella puolella Suomea. Yhtäkkiä puhelimeeni tulee viesti.

Oliver:
Ei saakeli pääsiskö teille? Avaimet
on iskällä ja se on korjaamolla
oottamas autoo. Vara-avaintakaa
ei löydy😬

Minä:
joo kai, tuu vaa nii et jäädy pihalle.

Oliver:
Jesjes kiitti, mä tuun nytte.

Kiva. Tuo raivostuttava, mutta samalla niin kiinnostava ja ihana poika on tulossa meille. Olisin toki voinut sanoa ei, mutta silloin Oliver olisi todennäköisesti jäätynyt viilenevän illan tullessa märkien hiuksiensa kanssa. Käyn sanomassa äidille tilanteesta ja hän päästää Oliverin mieluusti sisään. Pian ovikello soikin ja avaan oven. Poika kävelee sisään ja äiti kysyykin:

"Onko sul nälkä? Saat kyllä ruokaa meiltä jos sä haluut."

"Kiitos, ei mulla oo mikään tappava nälkä", Oliver vastaa.

"Okei. Ada oli kai aloittamassa katsomaan elokuvaa, voit mennä hänen kanssaan jos haluat? Voit myös jäädä alakertaan", äiti jatkaa.

"Mä meen jonnekki vaan, jos ton yhen seura menee tylsäks niin tuun sit tänne alas."

Istun sängylleni ja kysyn pojalta:

"Mitä katotaa?"

"Joku Harry Potter", Oliver vastaa. Laitan tietokoneelta näköjään kolmannen potterin pyörimään. Oliver istuu vieressäni ja katsoo elokuvaa.

"Ooksä potterhead?" kysyn ja Oliver nyökkää.

"Iha parasta nää leffat", hän vastaa.

"En oo ikinä kattonu", vastaan.

Nousen nopeasti ja haen vaatehuoneestani kaksi pientä pulloa Pepsi Maxia.

"Haluuksäki?" kysyn pojalta.

"Voin ottaa", hän vastaa ja ojennan pullon hänelle.

"Kiitti viel et sain tulla tänne. En tiiä kaua iskäl kestää, nii pystynkö jäämää yötä tarpeen tullen?" Oliver kysyy.

"Eikai siin mitää oo", vastaan.

"Okei", poika vastaa.

Elokuvassa on joitakin pelottavia kohtia, tai no ei voi sanoo et pelottavia. Ennemminki säikähtämiskohtia joissa säpsähdän ja tarraan poikaa kädestä. En enään kuitenkaan ota kättäni pois pojan kädestä, vaan jätän sen siihen. Aina kun säikähdän, Oliver silittää kättäni. Loppua kohden huomaan olevan turvautunut täysin Oliveriin, joka näkyy siten että olen hänessä ihan kiinni. Kun lopputekstit alkavat pyöriä, jään kummiskin hänen viereensä istumaan.

"Ada, oonko mä kertonu sulle mun menneisyydestä?" Oliver kysyy.

"Etpä juuri", vastaan.

"Mää aattelin et haluaisit tietää", hän vastaa ja nyökkään.

"Mä asuin ennen Kuopiossa, todennäkösesti toisella puolella kaupunkia missä sä asuit. Sähän tiiät mitä Rinan veljelle, Roopelle kävi?" hän aloittaa.

"Siis se Rinan kaksonen, Roope joka kuoli muutamii vuosii sitte? Joo tiiän", vastaan.

"Joo, sehän käytti alkoholia ja muita aineita sekasi. Sehän sit koitu sen kohtaloksi. Mutta se oli ennen mun paras lätkäkamu, kunnes se sortu päihteisii."

"Rina oli sillo aivan rikki. Mä muistan ku Roope vietiin katkoille ja Rina oli aiva paskana. Olin koko kuukauden niillä joka päivä."

"Roope pääs katkoilta ja lähti ekoihin bileisiin mitä tuli vastaan. Siellä sitten isommat pojat opetti junnulle kaikkee ja veti sit vähän liikaa viinaa ja näi. Sit se sammu siihe lattialle ja kukaa ei ollu huomannu, kunnes mä satuin paikalle. Ne oli mun jo edesmenneen isoveljen bileet. Soitin lanssin ja ne haki Roopen tutkittavaks. Ne otti verikokeita ja muita, myös huumetestit. Se sit kärähti huumeistaki sen vanhemmille ja ne laitto sen vielä pidemmille katkoille. Se ei kestäny enää sitä jote se viils itteltänsä ranteet auki. Siinä se sit oli. Muutin Ouluun sitte koska vanhemmat ei antanu asuu enää Kuopios Roopen jälkee. Ku muutettii Ouluu nii mun veli sortu uuellee huumeisii ja sitte veti yliannostuksen kännipäissään ja kuoli", Oliver toteaa.

"Huhhuh, mä muutin tänne koska iskä pakotti."

"Oonko mä muuten kertonu sulle jo et sun silmät on tosi kauniit?" Oliver toteaa todennäköisesti ääneen vahingossa.

"Öö et, mut kiitos", vastaan ja valahdan ihan punaiseksi.

"Sit sun hymy on ku aurinko joka hohtaa lämpöä ja iloa", hän jatkaa.

"Okei kiitos", vastaan. Tilanne on hyvin outo ja nolo että haluaisin vain pois siitä.

"Mä tykkään susta", Oliver töksäyttää minulle ja valahtaa itsekin aivan punaiseksi.

"Nii mitä?" totean silmät pyöreinä.

"Että mä tykkään susta. Ihan kamalan paljon", hän toistaa sanansa.

"Mä en tiiä mitä mä tähän nyt vastaisin. Taino osaan mutten osaa muotoilla sitä järkevästi", vastaan.

"Kerro vaan suoraan, en tuomitte", Oliver toteaa.

"Mä en tunne sua vielä kunnolla. Sori tällee työntää sun tunteet pois mutta mulla ei oo sua kohtaan tunteita."