falling in love💕 || in finnish

10.

Sori et tässä luvussa on kestäny oikeesti kauan. Pahottelen sitä ihan sairaasti! Mun motivaatio on aivan nollissa tähän tarinaan ja yritän kirjottaa tätä myt näköjään pakolla. Nää luvut saattaa vaan vaikuttaa aika tönköiltä sen takia, mutta toivottavasti ymmärrätte sen.

Haluan tehä teille mieluisaa sisältöä, joten yritän kirjottaa laadukasta tekstiä ja siten, että tää tarina tempasis teiät mukaan luku luvulta.

Voitte tähän jättää kysymyksiä tai toiveita, myös tarinan henkilöille saa laittaa kysymyksiä tulemaan!

Luv u❤️
- ella

Päivällä kun Oliver oli lähtenyt kotiinsa, menin käymään kävelylenkillä ja illalla aloin kirjoittamaan päiväkirjaani. Kirjoitan kirjaan seuraavasti:

"2-.3.7 / Tiistai ja keskiviikko

Tänään oli liian tapahtumarikas päivä. Eli toisinsanoen - hyvin tylsä. Oliver oli ollut meillä yötä ja kävin lenkillä. Eilinen ilta oli ollut kiva, leffamaraton täysin uuden elokuvasarjan parissa. Hurahdin Pottereiden pariin ja varasinkin nettikirjastosta kaikki kirjat ja aloitan lukemaan niitä. Noh, miten tän nyt sanois.. Oliver oli myöntäny tunteensa mulle ja olin vaa torjunu ne, vaikka mä saatan tykätäkkin tosta pojasta. Se on vaa jotenki kiltti ja sympaattine. Ja Veera rakastaa sitä ja sen seuraa. Oon ilone et mulla on tollane kaveri, jota voi salaa rakastaa ja siskoki tykkää sen seurasta.

Suljen kirjan ja laitan sen hyllyyni. Pesen hampaani ja menen nukkumaan. En kuitenkaan saa unta ja kello onkin pian 3 yöllä. Tuo poika pyörii liikaa mielessäni, ja se että olen ihastunut kyseiseen poikaan. Päätän laittaa Oliverille viestiä:
Minä:
ooks viel hereil

Oliver:
Joop. En saa unta

Minä:
mulla on sulle asiaa sitteku nähää.

Oliver:
okei, haluuks nähä nytte jo?

Minä:
ihs, voin tulla teiä pihaan kyllä.

Oliver:
Joo mä tuun siihe etee, nii mennää sitte takapihalle vaikka.

Lähden hiipimään kohti takaovea, ja varmistan samalla että hupparini taskussa on avaimet ja puhelin kaiken varalta. Suljen takaiven niin hiljaa kun pystyn ja hiivin etupihan kautta tielle ja sieltä parin talon päähän Oliverin talon eteen. Poika odottaakin jo pihalla minua.

"Moi", hän sanoo.

"Moi", vastaan.

"Tuu tänne, mennään tonne kesärakennuksen luo vaikka, jos haluut?" poika kysyy ja nyökkään. Kävelen pojan perässä kohti kesärakennusta.

Istahdan portaille ja huokaisen syvään.

"Sulla oli vissii jotai asiaaki?" hän toteaa.

"Mm."

"Mä voin sanoo ekana mun asian. Sä oot aivan järkyttävän nätti, upee ja siisti ihminen. Sun luonne on niinku jotain sellasta, mitä ei unoha helpolla."

"Kiitti. Siä oot ihana, huolehtivaine ja en varmaa ikinä unoha sua ja sun tekoja, mite oot miuu auttanu. Mut en tiiä miten tän siulle sanois", sanon hieman nolostuneena, joka saa vanhan murteeni tulemaan esiin.

"Sä oot söpö ku puhut sun miä siäkielellä", hän sanoo ja ottaa kädestäni kiinni.

"Kiitti. Mä olin typerä ku toruin sun tunteet."

"Ei se-."

"Ei. Mä olin tyhmä ja tein sulle noin. En olis-", sanon ja poika nostaa leukaani siten että katson häntä syvälle silmiin.

"Vittu voiksä ny vaan uskoo, mä rakastan sua enemmän ku ketään muuta?" poika kysyy ja lähentyy kasvojani.

"Mä uskon sua. Mäkin rakastan sua. Yli kaiken", vastaan. Kirin viimeiset sentit välillämme ja painan huuleni pojan huulille. Oliver tajuaa vastata suudelmaan ja pian kieroudumme toistemme ympärille. Kun suudelma on päättymässä, painaa poika huulilleni enään kevyitä, helliä suukkoja. Halaan häntä ja painan pääni hänen rintaansa

"Uskotsä nyt siihen, et mä rakastan ainoostaa sua?" poika kysyy.

"Mä uskon. Mä uskon tällähetkellä siihen et sä oot mun luona koko loppuelämän ajan", sanon, ja lasken pääni pojan olkapäälle.