Herään aamulla virkeänä, kerrankin. Sain nukuttua 11 tuntia, joka on ihme. Polvikaan ei ole enään niin kipeä, ja pystyn kävellä pientä matkaa ilman kipua. Kiitosta vain nyt elämä. Jalka on vihdoin parantumassa. Onneksi tänään on lämmin päivä ja ajattelin lähteä uimaan merenrannalle. Etsin uimavaatteeni ja kysyn pikkusiskoani mukaan uimaan, joka suostuu lähtemään kanssani rannalle. Äitimme lupaa viedä meidät sinne, kunhan otamme mukaan juotavaa ja syötävää. Veera lähtee etsimään uimapukuaan ja nappaa pyyhkeen mukaan samalla. Äiti tuo meille huonon lakanan istuma-alustaksi hiekalle.
Pakkaamme tavaramme loppuun ja lähdemme kohti autoa. Äiti lähtee ajamaan autoa kohti rantaa ja juttelemme Veeran kanssa mitä aiomme tehdä rannalla. Kuulemma saan auttaa Veeraa tekemään hienon linnan, ja sitten meidän pitää leikkiä hippaa vedessä, mennä rimpuilutelineeseen ja kaikista parasta. Äiti antoi meille 60€ että pääsemme laskemaan pitkän ziplinen joka menee osittain veden päällä!
"Veera uskallathan varmasti laskea sitten sen köysilaskun?" äiti kysyy.
"Joo uskallan, se on varmasti siistiä!" Veera huudahtaa iloisena.
"Käykää laskemassase viimeisenä vaikka, niin saatte parhaan viimeisenä. Mä voin tulla kuvaamaan sen sitten. Ja Ada ota sää tuo meidän GoPro tuolta laatikosta, niin kuvaa se sitten ku laskette sen!" äiti toteaa ja nyökkäämme.
"Juup otan. Ja laitsn sen valjaisiin kiinni niin se ei tipu."
Saavumme rannalle ja etsimme hyvän paikan tavaroillemme. Veera ryntää suorilta uimaan ja joudun juosta hänen peräänsä heti. Äiti jäi piilottamaan arvotavaramme.
"Veera oota vähä, mulla on edelleen tää polvi kipeenä!" huudan siskolleni joka pysähtyy.
"Ai niin!" hän huutaa takaisin ja pysähtyy.
Kävelen hänen luokseen rauhassa ja vedessä kirmaamme heti syvemmälle vesisotaa. Leikimme vesisotaa sen verran kunnes joku tulee takaani ja painaa minut alas."Vittu mitä?" huudahdan kun pääsen pinnalle. Veera vaan nauraa vieressäni ja takanani on. No Oliver tottakai, taas.
"Mitä taas?" kysyn.
"Tulin moikkaamaan vaan, siskos on muute aika hyvä olemaa hiljaa ku tulin sun taakse", Oliver toteaa.
"Veera sun olis pitäny sanoo!" totean ja repeän itsekin nauruun.
"Ada kuka tuo on?" Veera kysyy.
"Se on yks hyvin ärsyttävä tyyppi jolle ei kannata puhua ollenkaan."
"Hei arvostaisit ny vähä!" poika toteaa mukamas loukkaantuneena.
"Se on kiva, mää oon Veera. Kuka sää oot?" Veera toteaa.
"Kuten Ada sanoi jo, sille ei saa puhua."
"Mä oon Oliver, Adan kaveri."
"Tuu meiän kaa vesisotaa!" Veera huudahtaa.
"Voin tulla, Veera ja Ada vs mä!" Oliver toteaa ja alkaa räiskimään vettä päällemme. Veera leikkii täysillä mukana ja pian minäkin osallistun mukaan.
"Veera haluutko tehä bäkkärin veteen?" Oliver kysyy.
"JOO!" Veera huudahtaa ja alkaa hyppimään.
"Ada ota mun ranteesta kiinni ja ota omasta ranteesta samalla tavalla kiinni ku mulla", Oliver toteaa ja otan hänen ranteistaan kiinni, ihan Veeran iloksi.
"Veera hyppää tohon päälle seisomaan, ja sitteku ollaan laskettu kolmeen, niin hyppäö taaksepäin ja ylöspäin täysillä", Oliver jatkaa ja Veera hyppää käsien päälle. Kun Veera on käsien päällä, laskemme kolmeen ja Veera on tehnyt veteen bäkkärin.
YOU ARE READING
falling in love💕 || in finnish
Romance"Vittu voiksä ny vaan uskoo, mä rakastan sua enemmän ku ketään muuta?" "Mä uskon sua. Mäkin rakastan sua. Yli kaiken." Ada, 16-vuotias tyttö joka muuttaa Kuopiosta Ouluun isän työn perässä. Adan isän valmennettaviin kuuluu valitettavasti saman ikäis...