Venäjän sudet

один

Istuin pehmeällä parisängyllä hämmentyneenä. Olin herännyt jostakin aivan vieraasta huoneesta ilman mitään muistikuvia eilisestä. Sain kiittää ylempiä voimia siitä, että eilisen päivän vaatteet olivat pysyneet päälläni. Huoneen, jossa olin, sisustus oli moderni ja huonekalut olivat varmasti todella kalliita, tai ainakin ne näyttivät siltä. Edes edellisen laumani alfaparin asunnolla ei ollut näin hienosti sisustettuja huoneita.

'Sergei, oisko mitään muistikuvia siitä, mitä eilen tapahtu?' suteni Aleksei kysyi haukotellen pääni sisällä ja hymähdin. 'Elättelin toivoa, että sulla olisi ollut', vastasin sille ja samassa huoneen ovi avautui.

Ovella seisoi tummahiuksinen mies, jonka mukana huoneeseen levisi lähes huumaava ja todella miellyttävä tuoksu. 'Ei vittu, nyt mä muistan! Me löydettiin meidän kumppanimme!' Aleksei huudahti iloisesti ja nousin sillä sekunnilla ylös sängyltä. Taisin nousta vähän turhankin vauhdikkaasti, sillä päässäni rupesi heittämään ja jalat pettivät altani. Kuitenkin tämä kyseinen mies otti minut nopeasti kiinni ennen kuin ehdin osua lattiaan. "Varovasti! En halua, että suhun sattuu", hän sanoi huolestuneella äänensävyllä ja menin hämilleni. 'SERGEI, HÄN ON SE MEIDÄN KUMPPANIMME!!' suteni huusi pääni sisällä enkä voinut muuta, kuin kirota sen kovaa äänenvoimakkuutta. 'Kyllä mä nyt sen tajusin. Eikä sun tarvitse kiljua, sä aiheutat mulle vaan hitonmoisen päänsäryn', sanoin Alekseille, joka vain tuhahti ja käski minun pitää tunkkini. Voisi aina välillä luulla, että se olisi kaksi vuotias.

Menin ihan punaiseksi ja yritin vältellä miehen katsetta samalla, kun hän laski minut takaisin sängylle. *En tainnut esittäytyä eilen? Olen Dominik, suteni on nimeltään Dima* kuulin miehen, Dominikin, sanovan telepatian avulla ja Aleksei sekosi. 'Et viitsisi käyttäytyä?' kysyin sudeltani, joka yritti kovasti ottaa vallan kehostani. 'Sergei, me olemme etsineet kumppaniamme kaksi ja puoli vuotta, joten nyt ole hiljaa ja anna mun iloita!' Aleksei ärähti ja pudistelin vähän päätäni. Ajatukseni menivät ihan sotkuun eivätkä Aleksei ja Dominik auttaneet hirveästi niiden selvittämistä. *Mukava tavata sinut vihdoin. Itse olen Sergei ja suteni on Aleksei* vastasin telepatian avulla Dominikille, joka vain hymyili onnellisena. Ehkä hänelläkin oli mennyt useampi vuosi etsiessään kumppaniaan?

Dominik kertoi hänen laumansa käytänteistä ja kysyi, kuuluinko jo johonkin laumaan. Siinä kohtaa menin vaikeaksi, koska totuus oli, että minut oltiin karkoitettu edellisestä laumastani. Vain vähän karkoitukseni jälkeen olin saanut sattumalta kuulla, että kaikki entisen laumani jäsenet oltiin tapettu. "En mä kuulu mihinkään laumaan", sain vastattua hiljaa ja tummahiuksinen mies katsoi minua selvästi huolestuneena. "Kaikki hyvin?" Dominik varmisti ja huokaisten kerroin koko totuuden menneisyydestäni. Hän oli kuitenkin sielunkumppanini enkä halunnut valehdella hänelle tai pitää noin isoa asiaa salaisuutena.

"Saanko kysyä, että miksi he karkoittivat sut?" Dominik kysyi, kun olin lopettanut tarinointini. "Sen lauman edellinen alfa oli mun isäni ja hän päätti sitten ihan yht' äkkiä yksi päivä vetääntyä roolistaan. Mulla oli kaksoisveli eikä isä kyennyt päättämään, että kummalle meistä hän antaa sen tittelin, joten meidät pistettiin taistelemaan toisiamme vastaan. Voittaja sai tittelin ja häviäjä joutui karkotetuksi", vastasin hiljaa ja hän vain nyökkäsi, jonka jälkeen otti minut halaukseensa. Säpsähdin vähän kosketuksesta johtuvia kipinöitä ja Dominik irrotti kätensä kehoni ympäriltä kysyen lähes hätääntyneenä, olisiko minulle ok, jos hän halaisi minua. 'Hän oikeasti välittää jo nyt meistä!!!' Aleksei iloitsi ja pystyin kuvittelemaan sen hyppimässä neljällä tassullaan.

Vastaukseksi Dominikille painoin pääni hänen rintakehälleen ja kiedoin käteni hänen kehonsa ympärille. Dominikin susi kehräsi tyytyväisenä ja kohta tunsin uudestaan hänen kätensä tiukasti kehoni ympärillä. Vedin nenäni täyteen Dominikin ominaistuoksua ja Aleksei kehräsi, kun haistoi Dominikin tuoksun ja tunsi ne hänen kosketuksestaan aiheutuvat kipinät.

"Al-", joku oli sanomassa oven raosta, mutta hiljeni luultavasti nähtyään meidät halailemassa. Irrottauduimme toisistamme ja menin punaiseksi. Dominik katsoi tulijaa vähän kireän oloisena, kun joku kehtasi tulla häiritsemään häntä. "Grigory, oliko jokin tärkeäkin asia?" Dominik kysyi selvästi ärtyneenä ja tulija, ilmeisesti nimeltään Grigory, selvitti kurkkuaan ennen puhumistaan. "Äitinne toivoi teidän tulevan syömään lounasta hänen kanssaan. Hän haluaisi myös tavata teidän kumppaninne", hän sanoi ja Dominik siirsi katseensa minuun. Kohotin toista kulmakarvaani ja kallistin päätäni vähän vasemmalle. Joku oli joskus sanonut minun näyttävän ihan koiranpennulta tehdessäni niin. "Haluatko lähteä lounastamaan äitini kanssa?" Dominik kysyi lempeästi hymyillen ja nyökkäsin vähän. "Tulemme kohta", hän ilmoitti Grigorylle, joka kumartaen poistui paikalta. "Voin muuten pitää sulle jonkin sortin esittelykierroksen täällä lounaan jälkeen, että opit tuntemaan uuden elinympäristösi", Dominik ehdotti ja vastasin myönteisesti. Sehän olisikin hauskaa, jos eksyisin sillä aikaa, kun Dominik olisi hoitamassa jotakin asioitaan.

Hän hymyili ja osoitti toista makuuhuoneessa olevista ovista. "Tuon oven takana on muuten suihkutila", tummahiuksinen kertoi, "siis jos haluat käydä suihkussa ennen lounasta." Nyökkäsin ja avasin oven, jonka takaa paljastui vaaleansävyinen kylpyhuone. "Vau", sanoin hiljaa ja kuulin Dominikin naurahtavan kauempaa. Hän ei naurahtanut mitenkään ivallisesti, ennemminkin lempeästi ja hiukan huvittuneesti. 'Jätkä hei, ollaan me aikasemminkin nähty kylpyhuoneita', Aleksei murahti, mutta jätin sen kommentin omaan arvoonsa. "Siellä käsienpesualtaan alla olevassa laatikostossa on muuten pyyhkeitä!" kuului vielä ohjeistus ennen kuin suljin kylpyhuoneen oven ja avasin suihkun hanan.

Lämmin vesi tuntui luksukselta sen jälkeen, kun on tullut elettyä puoli vuotta yksin vaeltaen ympäri Venäjän metsiä. Olin yleensä peseytynyt puroissa, joiden vesi oli todella kylmää vuoden ajasta riippumatta. Tuntui uskomattomalta, että olin vihdoin löytänyt kumppanini ja vielä uskomattomampaa oli, että hän oli Venäjän ainoan jäljellä olevan ihmissusilauman alfa.

Sain pestyä kehoni ja hiukseni enkä voi väittää, etteikö minusta olisi tuntunut ihan uudelta ihmiseltä sen jälkeen. *Sergei, kaikki ok?* Dominik kysyi telepatian kautta ja kuulin Aleksein vinkuvan, kun jätin sen huomioimatta. 'Aleksei pliis, älä vingu ja käyttäydy kunnolla, kun ollaan Dominikin lähellä', sanoin sudelleni, joka vastasi jotakin 'okei' - tapaista. *Juu kaikki on ok, jäin vain miettimään kaikennäköistä* vastasin Dominikille, joka ei ilmeisesti kyennyt olemaan sekuntiakaan erossa minusta.

'Alfat on erilaisia kumppaneina kuin esimerkiks beetat. Alfat tuntevat kumppaneidensa tunteet vahvempina eivätkä he kykene olemaan kuin todella lyhyitä aikoja erossa kumppaneistaan', Aleksei selosti, kuin mikäkin terveystiedon tai biologian opettaja. 'Okei kiitos tiedosta opettaja', kiitin sitä naurahtaen, johon se vastasi purskahtamalla nauruun.

Astuin ulos suihkutilasta ja Dominik lähes söi ihoani katseellaan. Olin antanut hänelle mahtavan tilaisuuden siihen vetämällä ainoastaan alushousut jalkaan. "Tuota, olisko sulla lainata jotakin vaatteita?" kysyin lopulta ja Dominik säpsähti ajatuksistaan takaisin maan pinnalle. "Joo toki, voit ottaa tuolta vaatekaapista mitä vain", hän sanoi posket aavistuksen punoittaen ja tiesin jo pelkästään siitä hänen ajatuksiensa olleen todella epäsopivia muiden kuultaviksi. Aleksein nauru kaikui päässäni ja naurahdin vähän itsekin. Otin Dominikin vaatekaapista, joka muistutti kyllä enemmän vaatekomeroa kuin -kaappia, mustan T-paidan ja saman väriset collegehousut.

*Muuten. Kaikki mistä puhumme tai mitä teemme makkarissa, jää sitten kanssa makkariin. Ymmärretty?* Dominik sanoi telepatian kautta ja nyökkäsin hänelle sanoen: "Ymmärretty, alfa." "Älä jooko kutsu mua alfaksi. Se on turhan virallinen termi ja sä olet kuitenkin mun kumppanini. Keksi vaikka joku typerä lempinimi ja kutsu mua sillä", Dominik huokaisi turhautuneena ja kävelin lähemmäksi häntä. Ollessani ihan hänen korvansa juuressa, kuiskasin: "Miten olisi sitten Domppa?"