Venäjän sudet

семнадцать

"Alfa? Luna?" valkoiseen takkiin pukeutunut, vain hiukan Dominikia lyhyempi mies sanoi yllättyneenä, kun huomasi meidän istuvan aulassa. Dominik nousi seisomaan ja veti minut mukanaan ylös. "Illarion. Siitä onkin jonkin aikaa, kun näin sinut viimeksi", kumppanini tervehti lääkäriä hymyillen.

Illarion näytti hämmentyneeltä, mistä saattoi päätellä, ettei Dominik käynyt täällä usein. "Niinhän siitä on. Siirryttäisiinkö tuohon työhuoneeseeni keskustelemaan siitä, minkä takia olette täällä?" hän kysyi, ja seurasimme häntä hänen työhuoneeseensa.

Illarion sulki työhuoneensa oven meidän jälkeemme, ja kun istuuduimme hänen työpöytänsä ääreen, otin kiinni Dominikin kädestä. En tiedä, miksi minua jännitti siinä istuminen, mutta joka tapauksessa koin tarpeelliseksi pitää kiinni kumppanini kädestä. "Noniin, eli siis.. Minkä takia te tulitte tänne?" lääkäri esitti kysymyksen sekä minulle että vieressäni istuvalle alfalle, joka puristi kättäni osoittaakseen tukeaan.

"Dominik koki tarpeelliseksi tuoda minut tarkastettavaksi, kun meinasin kaatua noustuani ylös sen jälkeen, kun olin nukkunut huonossa asennossa useita tunteja", selitin Illarionille, joka vain nyökkäili osoittaakseen kuuntelevansa. Tunsin Dominikin katseen ohimossani ja olin varma, ettei hänen kasvoillaan ollut hirveän tyytyväinen ilme.

"Uskon, että teidän kohdallanne kaikki on aivan kunnossa, mutta aion tarkistaa varmuuden vuoksi", Illarion totesi ja aloitti mittaamalla verenpaineeni. En pitänyt kyseisestä toimenpiteestä ollenkaan, sillä paine, jonka kone loi käteeni mittauksen yhteydessä, ei tuntunut miellyttävältä.

Illarion mittasi jokaisen mahdollisen asian, mitkä olivat vain mitattavissa. Onnekseni suurin piirtein puolen tunnin kuluttua hän oli saanut kaiken tehtyä ja totesi, että kaikki oli kunnossa. Dominik rentoutui huomattavasti kuultuaan Illarionin sanat ja kiitti häntä sekä Kuunjumalatarta. Olisin voinut olla ilkeä ja sanoa, että minähän kerroin hänelle olevani kunnossa, mutta jätin sen sanomatta. Ihan vain siitä syystä, että se olisi ollut menoa sen jälkeen. 

Lähdimme lauman lääkärin vastaanotolta ja Dominik näytti todella helpottuneelta, kun astuimme ulos desinfiointiaineen hajuisesta rakennuksesta. "Olen todella helpottunut, että olet kunnossa", kumppanini sanoi ja katsoi minua hymyillen lempeästi, "en todella tiedä, mitä tekisin, jos sairastuisit vakavasti." "Meidän molempien onneksi en ole mitenkään sairas", sanoin hymyillen ja otin Dominikin kädestä kiinni. 

Kävelimme käsi kädessä kohti laumantaloa ja oville päästyämme kuulin sisältä kuuluvan huudon. Vilkaisin Dominikia, jonka ilme koveni heti, ja hän astui ovesta sisään suorastaan huokuen voimaa ja valtaa. Voisin valehdella ja sanoa, ettei kumppanini ollut kuuma silloin, kun hänellä oli kasvoillaan jääkylmäilme. Astuin Dominikin perässä sisälle eikä sotku jäänyt huomaamatta. 

"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?!" kumppanini suorastaan karjahti ja huuto loppui, kuin seinään. Yksi oletettavasti naissusi tuli näkyviin kulman takaa pelokkaan näköisenä. Häntä seurasi Kaitsun beetasusi Iina, joka näytti hiukan syylliseltä. Ymmärsin täällä tapahtuneen heti samalla sekunnilla, mutta kumppanini ei tainnut tajuta tilannetta.

"Osaisitteko selittää, minkä helvetin takia täällä näyttää tältä?" Dominik kysyi kaksikolta muristen. Tartuin kumppaniani käsivarresta kiinni ennen kuin hän päättäisi hyppiä seinille ja huomasin hänen rentoutuvan aavistuksen. "Yritin merkata kumppanini", Iina selitti olevinaan todella rohkeasti, mutta huomasin hänen tärisevän. "Aisha taisi olla eri mieltä siitä, vai?" Dominik kysyi naurahtaen aavistuksen, mikä taisi rentouttaa sekä Iinaa että naista, jota Dominik kutsui Aishaksi. "Kannattaa olla varovainen. Aishan vanhemmat pitävät aivan varmasti sinulle kuulustelun, kun tapaat heidät. Erityisesti Aishan isä, Elmir, on todella ylisuojeleva lapsiaan ja sisaruksiaan kohtaan", kumppanini varoitti ja Iina nyökkäsi, "mutta muuten; tervetuloa perheeseen!"

Minulla meni hetki tajuta, mitä Dominik meinasi. "Onko Aisha veljentyttäresi?" kysyin kumppaniltani hetken kuluttua, ja hän nyökkäsi. "On melko uskomatonta, että Kaitsun beta on Elmirin tyttären sielunkumppani. Luulin, että Aisha oli jo löytänyt kumppaninsa, muttei ollut vain uskaltanut tuoda häntä näytille. Ilmeisesti asia ei ollutkaan niin", Dominik hymähti, "Iina muuten. Lupaa pitää Aishasta hyvää huolta, okei?" Beetasusi nyökkäsi ottaen sitten kumppaniaan kädestä, minkä jälkeen he poistuivat meidän näkökentästämme.

Taisin haukotella turhan äänekkäästi, sillä Dominik nosti minut olkapäälleen ja lähti kohti portaita. Päästin erittäin maskuliinisen kiljaisun, johon kumppanini vastasi vain naurahtamalla. "Hei, mä en aio pudottaa sua", hän yritti lohduttaa, "en ole vielä kertaakaan niin tehnyt, eikä ole suunnitelmana tehdäkään." 'Tuopa oli vakuuttavaa', rakas suteni Aleksei totesi sarkastisesti. "Sepä kiva", sanoin haukotellen ja painoin pääni kumppanini selkää vasten. Kiersin myös varmuuden vuoksi käteni hänen keskivartalonsa ympäri, sillä minua aavistuksen pelotti olla hänen olkapäällään samalla, kun hän kulki portaita ylös. 

Pelostani huolimatta selvisimme lopulta huoneellemme ilman, että tipuin Dominikin olkapäältä. Tassuttelin suoraan sängyllemme ja lässähdin siihen suoraan kasvot edellä. Kuulin tummahiuksisen miehen naurun selkäni takaa ja tunsin hetken päästä, kuinka sänky painui aavistuksen hänen käydessään siihen maaten. Käännyin kyljelleni ja sanoin: "Rakastan sinua, Dominik." "Ja minä rakastan sinua, Sergei", oli hänen vastauksensa eikä mennyt aikaakaan, kun nukahdin juuri siinä. Kumppanini vieressä. 

- - -

A/N: ja näin päätämme tämän luvun erittäin siirappisesti :D pahoittelut pitkästä julkaisutauosta, yritän ryhdistäytyä ja ruveta julkaisemaan lukuja useammin! :3