Venäjän sudet

одиннадцать

Olin oikeassa yhdestä asiasta: yli neljän kierroksen jälkeen kävely ei tulisi onnistumaan. Rakas kumppanini nimittäin taisi purkaa kaiken viimeaikaisen stressinsä minuun. Tai no, oikeastaan perseeseeni. Olen tästä huolimatta kiitollinen, että löysin Dominikin.

"Sergei, älä liiku", takanani nukkuva uninen mies murahti. Dominikin pää oli juuri hänen merkkinsä päällä niin, että hänen hengityksensä osui kaulassani olevaan merkkiin. Se meinasi olla tuskallista, joten ihan vain keljuillakseni, päätin kääntyä kasvot häneen päin. Dominik murahti uudelleen, mutta veti minut tiukasti vasten kehoaan. Siinä oli yllättävän hyvä olla, ja nukahdin kumppanini syleilyyn.

Seuraavana aamuna heräsin yksin sängystä. Dominikin puoli sängystä oli kylmä ja hänen ominaistuoksunsa oli heikko, joten päättelin hänen heränneen paljon minua aikaisemmin. *Laumankokous tasan kahdenkymmenen minuutin päästä. Kaikkien lauman jäsenten on tultava paikalle*, kuulin kumppanini äänen sanovan laumanlinkin kautta. En tiennyt, että minäkin kykenin kuulemaan sen kautta käydyt keskustelut. 'Sergei, me olemme osa tätä laumaa', Aleksei huokaisi turhautuneen kuuloisena ja hymähdin sille.

*Sergei, olen toimistossani. Se on makuuhuonetta vastapäätä oleva huone, jos haluat tulla käymään*, kuului Dominikin ääni kumppanuuslinkkimme kautta, ja nousin sängystä ehkä vähän turhankin nopeasti. Juuri, kun kerkesin nousta, aivan uskomaton kipu iski perseeseeni ja jalkani pettivät altani. Niinpä kaaduin suoraan kasvot edellä lattialle. "Voi vittu", inahdin ja yritin nousta ylös – epäonnistuen siinä.

Ilmeisesti Dominik oli kuullut kaatumisestani syntyneen äänen, sillä hän ilmestyi hetken päästä makuuhuoneen oviaukolle. "Sergei, mitä ihmettä sä teet lattialla?" kumppanini kysyi huvittuneena. "Jalat pettivät alta enkä pääse ylös", sanoin turhautuneena, "sä et sitten todellakaan antanut armoa eilen." Dominik purskahti nauruun, ja joutui ottamaan seinästä tukea pysyäkseen pystyssä. Hänen mielestään tämä oli mukamas hauskakin tilanne.

Kumppanillani meni vähintään kymmenen minuuttia saada itsensä kasaan. "Meidän pitäisi mennä", sanoin hiljaa, mihin Dominik vain nyökkäsi. Hän auttoi minut ylös lattialta ja piti vyötäröstäni kiinni, kunnes oli varma, että pysyin omin avuin pystyssä. 'Domps on ihan korviaan myöten rakastunut , Aleksei haukahti iloisesti.

Lähdimme Dominikin kanssa kohti takapihaa, jonne oli kerääntynyt suuri joukko susia. "Kuinka monta sutta sun laumaasi kuuluu?" kysyin kumppaniltani, joka kääntyi katsomaan minua. "Meidän laumaamme. Ja heitä on suurin piirtein tuhat? Luulisin ainakin niin", hän sanoi, hymyillen aavistuksen. Kehoni jännittyi aavistuksen. Tuhat?!

'Sä olet Dominikin kumppani, Sergei. Me olemme osa tätä laumaa ja koska Dominik on Alfa, se tekee meistä tämän lauman Lunan', Aleksei selitti minulle. Se taisi aavistaa jonkin asteisen pelkoni ja yritti helpottaa sitä. 'Kyllä mä sen ymmärsin, kiitos paljon', sanoin sudelleni, joka vain hymähti.

"Sergei? Kaikki okei?" Kumppanini kysyi ja heilutti kättään kasvojeni edessä. "Toki, kunhan vain ajattelin", naurahdin. Otin hänen kädestään kiinni, kun astuimme ulos laumantalolta. Astuimme jonkinlaisen korokkeen päälle, ja heti, kun minä astuin sille Dominikin jälkeen, supina alkoi.

"Eikö Igor kuollutkaan?"

"Mitä ihmettä Igorin kaksoisveli tekee täällä?!"

"Kenenköhän merkki Alfan kaulassa on?"

"HILJAISUUS!" Kumppanini suurin piirtein karjui ja supina lakkasi heti. "Pyysin teidät kaikki tänne tänään, sillä minulla on kaksi asiaa, joista halusin keskustella kanssanne", hän aloitti, "ensimmäinen asiani on se, että olen löytänyt sielunkumppanini."

Tunnistin taka-alalta Dominikin äidin, Ekaterinan, sekä Alfa Erikin, Alfa Larin ja Alfa Kaitsun. He katsoivat Dominikia hymyillen, ja Ekaterina näytti todella ylpeältä pojastaan.

Muutama lauman naissusista näyttivät pettyneiltä, sillä kuka ei haluaisi Dominikin kaltaista sutta kumppanikseen? "Toivon, ettette tuomitse häntä menneisyyden perusteella", kumppanini sanoi ja kääntyi katsomaan minua. *Tule tänne, kulta*, hän sanoi kumppanuuslinkkimme kautta ja kävelin varovasti hänen vierelleen. "Tämä on sielunkumppanini ja teidän Lunanne, Sergei", Dominik sanoi ja kuulin, kuinka monet huokaisivat kauhistuneina.

Tunsin ahdistuksen nousevan pintaan. Dominik huomasi sen, ja kietoi toisen kätensä keskivartaloni ympärille. Kaikki tiesivät, mitä Igor oli tehnyt. Minussa kulki sama veri, kuin hänessä. Igor oli murhaaja, ja hän tulisi aina olemaan tunnettu siitä, että hän murhasi Ruotsin lauman Lunan.