Venäjän sudet

пять

Heräsin kipuun kaulassani. Nousin istumaan ja koitin kädelläni koskea kipeää kohtaa, mikä ei ollut kamalan järkevä siirto minulta. Sen lisäksi, että kyseistä kohtaa särki jo muutenkin, se oli myös erittäin arka kosketukselle. 'Haha, tuo on ihan normaalia Sergei', suteni totesi, muistuttaen jälleen kerran jotakin terveystiedon tai biologian opettajaa.

Silloin tajusin, etten ollutkaan nähnyt unta. Dominik oli todella merkannut minut eilen. Ja sen takia kaulaani särki. 'Sä et voi unohtaa noin isoa asiaa!' Aleksei kiljahti ja pyöräytin vain silmiäni sille.

"Huomenta kulta", tuttu ääni sanoi ovensuulta ja käänsin katseeni oviaukossa seisovaan mieheen, joka vain hymyili minulle. "Huomenta vaan sullekin", murahdin Dominikille, joka vain naurahti. "Sulla on ilmeisesti huono päivä?" hän naurahti, johon vastasin vain pyöräyttämällä silmiäni. "Haluaisin vain maata tässä koko loppuelämäni", totesin huokaisten samalla, kun vedin peiton pääni yli. "Älä nyt, meillä on paljon tänään hoidettavia juttuja", Dominik sanoi. Hänen äänestään pystyi kuulemaan, että hän yritti olla nauramatta.

Kohta tunsin lämpimän peiton katoavan ympäriltäni ja kylmältä tuntuva ilma sai ihoni kananlihalle. "Hei! Olisit voinut edes varoittaa!" ärähdin ja tummahiuksinen mies vain nauroi. "Oikeasti Sergei, nyt sä nouset ylös ja me menemme mun työhuoneelle hoitamaan pari juttua", Dominik sanoi nauraen ja kun en näyttänyt merkkejä nousemisesta, hän otti minut olkapäälleen. "Jätkä hei! Laske mut alas!" kiljahdin ja sain häneltä naurahduksen lisäksi vastaukseksi: "Sori kulta, mutta ei onnistu."

"Mä tiedän, että sä tulet helposti mustasukkaiseksi, joten saisinko mä paidan päälleni?" kysyin, mikä sai Dominikin pysähtymään. Hän oli jo astumassa ulos makuuhuoneen ovesta, mutta kääntyikin takaisin sänkyyn päin. Dominik laski minut alas, käveli vaatekaapilleen ja kaivoi sitä hetken. "Pistä tuo päällesi", hän sanoi ja heitti minua valkoisella T-paidalla. "Kiitos hei", sanoin naurahtaen.

Pujotettuani paidan päälleni Dominik yllätti minut suudelmalla. 'Oho oho, hänestä todella on tullut pehmo', Aleksei kikatti ja syventääkseni suudelmaa, vein käteni minua aavistuksen verran pidemmän miehen niskan taakse.

Juuri, kun olimme pääsemässä taas vauhtiin, ovelta kuului koputus. Irrottauduimme nopeasti toisistamme ja yritimme esittää, ettemme olleet olleet kiinni toisissamme vain muutama sekunti sitten. "Sisään", Dominik sanoi yskäisten ja ovi avautui. Edessämme seisoi nyt kaksi minulle tuntematonta miestä, jotka vilkaisivat ensin toisiaan ja sitten vuorotellen minua ja Dominikia. "Keskeytimmekö jotakin, Alfa?" toinen heistä kysyi ja Dominik vastasi vaivaantuneelta kuulostaen: "Ette." 'Dominik on kyllä maailman huonoin valehtelija', Aleksei totesi ja olin jälleen kerran sen kanssa samaa mieltä.

"Saimme rajanvartijoilta tiedon, että meidän rajamme yli oli tullut Suomen puolelta noin parin kymmenen suden joukkio", toinen heistä sanoi ja Dominik loi hämmentyneen katseen puhujaan. "Antoivatko he susien tuntomerkkejä?" Dominik kysyi, jolloin toinen kaivoi paperin palan taskustaan. "Yksi oli tummanruskea lähes valkoisilla silmillä, hän kuulemma haisi alfalle-", mies aloitti, mutta Dominik keskeytti hänet toteamalla: "Ruotsin Alfa Erik." "Pyytäkää hänet seurueineen työhuoneeseeni", Dominik antoi käskyn ja miehet kumartaen poistuivat, jättäen meidät taas kahden.

"Miksiköhän Erik on tullut tänne ilman mitään ennakkovaroitusta?" Dominik mietti ääneen ja kohautin olkapäitäni. Hän kääntyi puoleeni ja vei kätensä olkapäilleni. "Sun pitää pysyä koko Erikin vierailun ajan mahdollisimman lähellä mua, okei? En halua ottaa sitä riskiä, että Erik hyökkää kimppuusi luullessaan sua Igoriksi", Dominik selitti huolen paistaessa läpi hänen äänestään. "Eikö Erik ole sokea?" kysyin ja huokaisten Dominik vastasi: "Kyllä ja sen takia haluankin sun pysyvän mahdollisimman lähellä mua. Sun ja Igorin ominaistuoksut ovat todella lähellä toisiaan, joten Erik voi helposti luulla sua Igoriksi, vaikka hän olikin itse paikalla silloin, kun Igor tapettiin." Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja hän hymyili vähän.

"Muuten. Keitä ne kaksi sutta olivat, jotka kävivät tässä äsken?" kysyin Dominikilta, saaden häneltä murahduksen. "Betani Dmitri ja Vladimir", kuului vastaus murinan kera. "Hei Dominik, rauhoitu. Mä en ole lähdössä mihinkään ja taisit unohtaa, mitä me teimme eilen..?" totesin kysyvällä äänensävyllä, osoittaen kaulassani komeilevaa merkkiä.

Dominikin murina loppui kuin seinään. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän raapi niskaansa vaivaantuneen oloisena ja sanoi: "Sori Sergei, mä tulen aivan liian helposti mustasukkaiseksi." "Älä huoli, niin mäkin", naurahdin ja vein käteni Dominikin vyötärölle. Olin melko varma, että hän olisi yrittänyt väistää tai läpsäistä käteni pois, mutta yllätyksekseni hän pysyikin paikoillaan.

Kiusatakseni painoin huuleni hänen kaulalleen ja nuolaisin kohtaa, johon minun merkkini pitäisi tulla. Dominikin keho jännittyi heti ja kuulin, kuinka hän nielaisi. "Meidän pitäisi mennä", Dominik sanoi lähes kuiskaten, mutta tiesin, ettei hän oikeasti halunnut minun lopettavan. "Sergei", kuului kumppanini huokaisu ja siirsin huuleni hänen kaulaltaan hänen huulilleen. Dominik vastasi suudelmaan heti ja kohta hänen kätensä löysivät tiensä tummahkoihin hiuksiini.

Kuitenkin ovelta kuulunut koputus keskeytti meidät toistamiseen. Irrottauduimme toistemme huulista niin nopeasti, että Luojattaren kiitos pysyimme kumpikin pystyssä. "Alfa, teidän työhuoneessanne on nyt kolme alfasutta", kuului Dominikin toisen betan ääni oven toiselta puolelta. "Odota hetki.. Kolme?!" Dominik lähes kiljahti, rekisteröidessään oven toisella puolella oleilevan betansa sanat. "Suomen laumojen alfat Lari ja Kaitsu sekä Ruotsin lauman alfa Erik", toinen ääni - luultavastikin Dominikin toisen betan ääni - selvensi ja Dominik katsoi minua hetken aikaa hyvin hämmentyneenä. "Voi perse, nyt on kyllä jokin hyvin hullusti. Kertokaa heille, että tulen kymmenen minuutin sisällä", tummahiuksinen mies sanoi betoilleen, jotka lähtivät - askeleista päätellen - kiireellä kohti kumppanini työhuonetta.