Venäjän sudet

ноль - prologi

Kävelin metsässä, jossa oli paljon kuusia ja muutamia koivuja. Aika hassu yhdistelmä, jos minulta kysytään.

Polulla kävellessäni minua vastaan tassutteli tumma susi. Se katsoi minua pitkään myrkynvihreillä silmillään ja koin järkevästi muuttua itsekin sudeksi. Suteni Aleksei otti lähes kokonaan vallan kehostani ja nuuhkaisin ilmaa. Raikkaan metsän tuoksuun sekoittui joku minulle uusi tuoksu. Se tuoksu oli ihanin, jonka olin koskaan haistanut, ja tahtomattani suteni rupesi kehräämään. Samalla pystyin haistamaan, että edessäni seisova susi oli alfa.

'Ei jumankauta Aleksei, tuo susi on alfa', sanoin sudelleni, mutta se ei kuunnellut. Toinen susi katsoi minua ja nuuhkaisi ilmaa. 'Sergei, tuo susi on meidän kumppanimme!!' Aleksei kiljui aivan kuin pikkutyttö pääni sisällä ja alfasusi näytti tajunneen saman, minkä suteni oli tajunnut vain hetkeä aiemmin.

Alfa asteli lähemmäs ja pystyin haistamaan hänestä sen äskeisen ihanan tuoksun. Tumma susi kehräsi ja sydämeni oli haljeta onnesta. Hän tunnisti meidät kumppanikseen!

Toinen susi astui aina vain lähemmäksi ja lopulta hän oli sen verran lähellä, että pystyin tuntemaan hänen lämpimän hengityksensä turkillani. Painoin kuononi tummaan turkkiin ja hengitin toisesta lähtevää tuoksua. *Olet minun* toinen susi sanoi telepatian kautta ja Aleksei vain nauroi. 'Haha saatiin ilmeisesti helposti mustasukkaiseksi tuleva kumppani. Kannattaa varoa', se totesi nauraen.