It was kind of our story || Larry Stylinson

Luku 7

Hei kaikki! Tässä ois tän viikon luku. En valitettavasti saanut sitä teille jo eilen, sillä mulla oli tosi kiirenen päivä, jonka vuoksi en ehtiny sitten oikolukemaan tätä teille ajoissa. Pahoitteluni siitä, mutta tää luku on normaalia pidempi, joten toivottavasti se on tarpeeks hyvä tekosyy luvun viivästymiselle. Toivottavasti tykkäätte tästä luvusta ja ps. nyt taitaa olla sen aika mitä ihmiset on odottanu ;) Nähdään taas seuraavalla viikolla! 

Kello näyttää 18 minuuttia yli kaksi yöllä. Olen jo muutaman tunnin makoillut sängyssäni ja katsonut tämän hetken lempisarjaani nimeltä "Mindhunter". Greeta oli löytänyt sarjan jonkin aika sitten ja ehdotti sitä minulle ja nyt olen sarjaan erittäin pahasti koukussa. Sarja kertoo muutamasta FBI-agentista, jotka haastattelevat vangittuja sarjamurhaajia. Agentit yrittävät ymmärtää, kuinka sarjamurhaajat ajattelevat, jotta voivat soveltaa tietojaan ratkaistakseen meneillä olevia murhatapauksia. Sarja sijoittuu vuoteen 1977, jolloin kriminaalipsykologia oli vasta aluillaan, jonka takia sarja on myös erittäin mielenkiintoinen.

Kuitenkin jotkut tarinan sarjamurhauskertomuksista saavat jopa minut melkein nousemaan varpailleni ja ihokarvani pystyyn. Onhan kyseessä joitakin tapauksia, joita on oikeasti tapahtunut. Tässä jaksossa käsitellään yhden sarjamurhaajan tapausta, joka oli tappanut oman äitinsä ja monia nuoria naisia. Jaksoon liittyy todella monia epämukavia seikkoja ja yksityiskohtia, mitkä saavat pulssini hieman koholle. Ei ole ehkä paras hetki katsoa tätä sarjaa keskellä yötä.

Jakson edetessä vain pidemmälle, piiloudun syvemmälle peiton sisään. Sarjamurhaaja on juuri kertomassa yhtä tapauksistaan, kun oli murhannut 15-vuotiaan tytön, joka oli kävellyt illalla yksin kaupungilla.

"Ja, koska tiesin, ettei lähistöllä ole ketään, lähdin hänen peräänsä. Nopeutin askeliani vähän väliä ja pian tyttö tajusikin minun seuraavan häntä, joten hän rupesi kävelemään nopeammin. Mikä fiksu likka." Sarjamurhaaja naurahtaa.

"Mutta tyttö ei tajunnut lähteä juoksemaan karkuun, hän vain nopeutti kävelyään, joten minäkin aloin kävellä nopeammin ja pian olinkin ihan hänen takanaan. Pystyin jo haistamaan tytön perfuumin ja haistamaan hänen ihanan tuoksuisia hiuksiaan."

Katselen tarkasti televisiota, kun sarjamurhaaja kertoo tapaustaan FBI-agentti Holdenille. Ihokarvani todella nousevat pystyyn siitä, kuinka tarkasti tapaus on sarjassa selitetty. Jokainen yksityiskohta, ja miten kaikki kerrotaan niin pelottavaan sävyyn ja, kuinka sarjamurhaajaa näyttelevä näyttelijä osaa sanoa asiat kuin hän puhuisi jostain normaalistakin asioista eikä siitä, että henkilö, jota hän näyttelee, kertoisi, kuinka hän murhasi nuoren tytön.

Yhtäkkiä kuulen ihan kuin ovi aukeaisi alakerrassa. Jähmetyn paikoilleni ja jään kuuntelemaan, josko kuulisin muita ääniä. Kuunneltua hetken tarkasti tajuan, kuinka typerältä näytän varmasti. Naurahdan itsekseni ja pudistelen päätäni.

"Tämä sarja on sekoittaa pääni." Sanon hiljaa ja jatkan sarjaan keskittymistä.

Holden äänittää sarjamurhaajan ja hänen keskusteluansa. Murhaaja on juuri saanut kerrottua tapauksestaan, kun Holden kyselee häneltä lisäkysymyksiä, kuten miksi murhaaja tappoi tytön juuri puukolla ja miksi juuri se tyttö, mikä hänessä oli niin spesiaalia, että murhaaja valitsi juuri hänet. Kysymykset ovat todella mielenkiintoisia, kuten myös sarjamurhaajan vastaukset.

"Tyttö käytti samaa perfyymia, jota äitini aikoinaan käytti." Sarjamurhaaja kertoo.

Kuulen jälleen lisää ääniä alakerrasta, mikä saa sydämensykkeeni jälleen nousemaan. Laitan televisiota hieman hiljemmalle ja kuuntelen nyt tarkemmin. Nopeasti tajuan, että meidän alakerrastamme todella kuuluu ääniä. Ihokarvani nousevat pystyyn ja käteni alkavat täristä.