It was kind of our story || Larry Stylinson

Luku 8

Moikka ihanat! Uus maanantai, mikä tarkottaa uutta lukua. Haluun vaan nopeesti sanoo tähän alkuun suuret kiitokset teille kaikille. En ymmärrä miten vielä kolmen kirjanki jälkeen tällä sarjalla on niin monia lukijoita. Kiitos, että luette tätä vieläkin ja kiitos niille, jotka jättää joka viikko ihania kommentteja lukujen alle. Luen niistä jokasen, kiitos suuresti. Toivottavasti tykkäätte luvusta ja nähdään taas seuraavalla viikolla <3

Minun ei olisi pitänyt harrastaa seksiä Harryn kanssa. Minun ei olisi pitänyt päästää tunteitani valtaan ja tehdä sitä. On niin paljon asioita, joita meidän olisi ensin pitänyt käydä läpi. Asioita, joita minun olisi pitänyt sanoa hänelle. Minun piti olla vihainen, raivoissani. Hän mursi minut palasiksi teoillaan. Hän satutti pientä tytärtämme, enkä minä edes sanonut asiasta hänelle. Mitä oikein ajattelin? En mitään, en ajatellut yhtikäs mitään. Ja sehän se ongelma onkin.

"Ja sitten me mentiin lelukauppaan ja isä osti minulle prinsessa Mrs.Tianan." Darcy kertoo innoissaan Harrylle jälleen yhdestä kivasta päivästä, jonka olemme viettäneet tytön kanssa kahden viimeisen muutaman viikon aikana.

Darcy ei ole lopettanut puhumista sitten aamun jälkeen, kun sai tietää Harryn palanneen kotiin. Katson vuorotelleen Darcya, joka kertoo innoissaan milloin mistäkin meidän seikkailuista, ja vuoron perään Harryä, joka katsoo tyttöä suuri hymy huulillaan ja silmänsä välkkyen onnesta. En voi olla huomaamatta, kuinka varuillani olen Harryn suhteen. Kuuntelen tarkasti mitä he puhuvat, varsinkin mitä Harry tytölle sanoo.

Miksi hän tuli niin aikaisin kotiin? Hänen ei pitänyt palata vielä hetkeen. Mutta siinä hän viime yönä oli. Kaikkien näiden kuukausien jälkeen siinä hän jälleen oli. Miksei hän edes ilmoittanut minulle tulevansa aikaisemmin kotiin? Olisin voinut varautua ja keksiä jotakin. Olisin voinut kieltää häntä palaamasta. Olisin voinut edes jutella hänen kanssaan ennen kuin Darcy olisi saanut tietää hänen paluustaan. Tai no, olihan minulla mahdollisuus puhua hänen kanssaan... Minulla olisi ollut vaikka se koko yö aikaa puhua miehen kanssa, mutta käytin sen ajan mieluummin miehen nimen voihkimiseen...

"Louuis." Harry heiluttaa kättään nenä edessä, mikä saa minut pois ajatuksistani.

Räpäytän muutamaan otteeseen silmiäni. "Anteeksi, mitä sanoitkaan?" Kysyn hieman kiusaantuneena poskiini noustessa pienoinen puna nolostumisesta.

Darcy kikattaa. "Isä et vastannut, kun isi puhui sinulle." 
Katson tytärtäni ja naurahdan. "Anteeksi, isä oli hieman omissa ajatuksissaan rakas." Hymyilen tytölle ja silitän tuon päätä.

Käännän sitten katseeni Harryyn. Mies katsoo minua ja Darcya suuri hymy kasvoillaan. Hän näyttää niin onnelliselta, mutta minun on vaikea uskoa sitä.

"Mitä sanoitkaan Harold?" Kysyn mieheltä, jotta saisin hänet lopettamaan tuijottamisen. Mikä onnistuu, sillä mies pudistaa hieman päätään ja katsahtaa sitten minuun.

"Niin öö.. Kysyin vain, että oletko jo päättänyt mitä haluat jälkkäriksi?" Hän kysyy.

"Ai, en ihan vielä. Odottakaa ihan hetki." Sanon ja otan käteni pois Darcyn hiuksista ja alan lukemaan keskittyneesti edessäni olevan menun jälkiruokia.

Harry oli päättänyt aamulla, että menemme tänään syömään illallisen ravintolaan. Ja hän päätti vielä keskustella asiasta kahdestaan Darcyn kanssa, kun he tekivät meille aamupalan sänkyyn, jonka myös Harry oli päättänyt ilman, että kysyi minulta mitään. Hän vain toteaa asioita Darcyn edessä, jolloin minun on vaikea enää sanoa asioihin vastaan mitään, kun näen, kuinka innoissaan Darcy on miehen ehdotuksista.

Joten tässä sitä nyt istutaan... Ravintolassa, mutta ei missä tahansa ravintolassa, vaan yhdessä Los Angelesin parhaimmista viiden tähden ravintoloista. Minulla on ensimmäistä kertaa puku päälläni sitten varmaan kahteen vuoteen ja Darcy on niin innoissaan, kun Harry laittoi hänet tänään kauniiksi. Kaksikko vietti melkein tunnin ajan Darcyn huoneessa, kun he valitsivat mitä Darcy laittaisi päälleen. Harry oli myös päättänyt letittää Darcyn hiukset. Ainiin ja unohdin mainita, että Herra Styles oli päättänyt ostaa tyttärellemme Guccin mallistosta lasten juhlamekon ja sandaalit, jotka tytöllä on juuri päällänsä. Ja tietysti muutaman kalliin korunkin, joiden hintaa en todellakaan halua tietää. Joka kerta, kun katson mekkoa ja huomaan, kuinka se kimaltelee, käy mielessäni vain, ettei 5-vuotiaalla pitäisi olla noin kalliita vaatteita. Hän on vasta lapsi ja tulee kasvamaan noista nopeasti pois tai sitten hän saa jollakin tavalla liattua tai rikottua nuo.