Moikka kaikki! Tässä ois jälleen uus luku, mikä on hieman pidempi kuin normaalisti. Toivottavasti tykkäätte ja nähdään taas seuraavalla viikolla! <3
On kulunut jo melkein tunti, kun laitoin Greetalle ensimmäisen viestin ja sen jälkeen olen laittanut naiselle ainakin 100 muuta viestiä, mutta hän ei ole nähnyt yhtäkään.
Ulkona alkaa jo hämärtyä ja minulle tulla kylmä. Kiedon kädet ympärilleni ja yritän lämmitellä itseäni. Jos totta puhutaan niin mieluummin tämä kuin sisällä olo Harryn nenän edessä.
Odoteltuani vielä hetken aikaa minulla alkaa tulla jo todella kylmä, alan jopa hieman täristäkin. Pian kuitenkin tunnen jonkun käden olallani.
Käännän katseeni ihmeissäni käden omistajaan ja tunnen välittömästi, kuinka sydämeni lopettaa lyömisen.
"Hei." Kiharapää hymyilee minulle.
En sano mitään, tuijotan vain miestä.
Lopulta käännän katseeni takaisin tiehen. "Loppuiko keikka jo." Kysyn.
"Joo, ainakin kymmenen minuuttia sitten." Harry vastaa ja istuu aivan viereeni.
Hivuttaudun kauemmas miehestä ja huokaisen hiljaa. Greetan pitäisi tulla ihan minä hetkenä hyvänsä...
"Jos odotat Greetaa niin turhaan, hän lähti jo." Harry toteaa kuin olisi lukenut ajatukseni.
Naurahdan. "Ei hän lähtisi ilman minua."
"Ellei tämä kaikki ollut hänen suunnitelmaansa saada meitä puhumaan." Kiharapää sanoo hiljaa.
Ja silloin tajuan kaiken. Se saatanan kusipää oli suunnitellut tämän kaiken ihan alusta asti.
"Minä tapan sen saakelin naisen, kun seuraavan kerran näen hänet." Mumisen ja nousen seisomaan.
Olen juuri lähdössä kävelemään taksien luokse, kun tunnen tutun käden ottavan kädestäni kiinni. Riuhtaisen käteni pois ja käännän katseeni mieheen.
"Jätä minut rauhaan." Tiuskaisen ja jatkan matkaani.
"Ihan oikeasti Louis, puhutaan asiat läpi! Minun on ollut sinua ikävä." Kuulen Harryn sanovan ja silloin menetän malttini.
Käännyn ja katson miestä. "Ikävä? Minua?" Naurahdan sarkastisesti.
"Kutsutko sitä kaikkea mitä olet tehnyt ikäväksi?"
Harry katsoo minua ihmeissään ja aukoilee hieman suutaan, kuitenkaan saamatta mitään sanotuksi.
"Pysy erossa minusta Styles, olet tehnyt jo tarpeeksi." Mumisen ja käännyn, jatkaen matkaani.
"Ei se ole sitä mitä luulet Louis, minun on oikeasti ollut sinua ikävä."
"Joojoo tietty Harry." Huokaisen.
"Jatka vain elämääsi sen täydellisen poikaystäväsi kanssa ja jätä minut rauhaan." Jatkan.
Kiharapää ei sano enää mitään, mutten kyllä välitäkään. Tai niin minä itselleni uskottelen.
Pian kuitenkin tunnen jonkun ottavan kädestäni kiinni ja vetävän minua hieman. Meinaan kaatua maahan, mutta tutut vahvat käsivarret ottavat minusta kiinni.
"Mikä sinun ongelmasi on!?" Huudan Harrylle ja nousen seisomaan.
Yritän jatkaa matkaani, mutta mies ei päästä kädestä irti. Riuhdon kättäni ja lyön kiharapään kättä, hänen kuitenkin ottaen toisestakin kädestäni kiinni.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
It was kind of our story || Larry Stylinson
Hayran Kurgu4 vuotta sitten Darcy oli juuri vasta syntynyt. Louisin ja Harryn elämä näytti kirkkaalta, ja heistä oli juuri tullut perhe. Kaikki mistä kaksikko oli unelmoinut oli nyt käynyt toteen, täydellinen arki voisi alkaa. Mutta miten käykään, kun se unelmi...
