Love is not EASY

10. Jamesin onnenpäivä.

Aamuauringon säteet valaisivat tyttöjen makuusalin ja paljastivat yhden neljästä sängystä olevan tyhjä. Milena istui ikkunalaudalla ja tuijotti ulos. Hän oli istunut siinä koko yön ja vain itkenyt. Pahinta erossa oli se, että Adam oli oikeassa. Hänen olisi jo aikoja sitten pitänyt etsiä joku muu. Joku, jonka kanssa hän voisi olla vapaasti, ilman minkäänlaista salailua. Milena itse tuli Kuolonsyöjäperheestä, kun taas Adam oli perheestä, joka oli henkeen ja vereen pimeyden voimia vastaan.

Milena tiputtautui alas ikkunalaudalta ja hiipi makuusalin läpi ovelle ja siitä ulos. Hän laskeutui portaat alas oleskeluhuoneeseen ja käpertyi sohvalle viltin alle. Milena ei kuullut, miten joku laskeutui alas oleskeluhuoneeseen, minkä vuoksi hän hätkähti, kun Sirius istui hänen viereensä sohvalle. 

"Pärjäätkö sinä?" poika kysyi. 

"Totta kai", Milena vastasi ja vältteli Siriuksen katsetta. 

"Et sinä kyllä näytä siltä." poika huomautti ja pakotti Milenan katsomaan häntä silmiin. 

"Tarvitseeko aina näyttää siltä, mitä on?" tyttö suutahti, mutta Sirius vaiensi hänet katseellaan.

"Milena, minä tiedän, ettet ole vielä kunnossa. Ei toisesta eroaminen ole helppoa", Sirius totesi ja hänen silmiensä tutkiva ilme sai Milenan liikahtamaan vaivautuneena paikallaan. 

"Mitä sinä muka siitä tiedät? Sinähän eroat lähes joka päivä jostakusta", tyttö tivasi ja Sirius katsoi häntä kulmat koholla. 

"Milloin minä olen viimeksi ollut jonkun tytön kanssa tekemisissä?" hän kysyi ja Milena mietti.  

"No olethan sinä voinut olla jonkun kanssa silloin, kun en ole nähnyt", hän yritti, mutta Sirius katsoi häntä nauraen.

"Viimeisin kerta, kun olen ollut sillä tavalla tekemisissä jonkun tytön kanssa, oli se kun me olimme treffeillä Tylyahossa", hän muistutti ja Milena irvisti. 

"Elämäni pahin virhe", hän mutisi ja Sirius nauroi. Pojan katse käväisi makuusalin portaissa ja palasi sitten takaisin Milenaan. 

"Mitä sinulla on mielessäsi?" Milena kysyi epäilevästi ja Sirius virnisti. 

"Liittyisikö tämä hurmaava neiti seuraani aamiaiselle?" hän kysyi ja Milena hymyili tahtomattaan. Hän ei vastannut mitään vaan seurasi Siriusta Suureen saliin.

"Anteeksi, jos nyt pilaan hyvän tuulesi, mutta kuinka kauan sinä ja Adam seurustelitte?" Sirius kysyi voidellessaan ties kuinka monetta paahtoleipäänsä. Milena laski haikeana katseensa lautaseensa ja huokaisi. 

"Me aloimme seurustella, kun olin viidennellä", hän kertoi.

"Eli te seurustelitte yli vuoden?" Sirius varmisti ja Milena nyökkäsi.

"Huomenta kyyhkyläiset!" James kailotti, kun hän, Lily, Remus, Isla, Amanda ja Peter istuivat pöydän ääreen. 

"Minä sanoin, ettet saa kutsua heitä tuolla nimellä!" Lily ärähti, kun huomasi Milenan laskevan surullisena päänsä. 

"Okei okei. Se oli vain vitsi. Anteeksi Milena", James huokaisi ja katsoi Lilyä leveästi virnuillen. 

"Taidat sittenkin pitää minusta" hän huomautti ja Lily katsoi häntä kysyvästi. James ei kuitenkaan selittänyt tarkemmin, miksi oletti Lilyn pitävän hänestä. Milena tuijotti yhä lautastaan. Hän tiesi, että muut loivat häneen huolestuneita katseita, muttei siitä huolimatta tehnyt elettäkään estääkseen sitä. Hän ei vain jaksanut tehdä mitään. Milena ajatteli, että hänen oli pakko keksiä jokin keino unohtaa murheet hetkeksi ja pian sopiva keino löytyikin.

"Isla? Voidaanko me jutella hetki kahdestaan?" Milena kysyi nostaen katseensa parhaaseen ystäväänsä. 

"Toki", Isla vastasi ja tytöt lähtivät Suuren salin ulkopuolelle. Hetken käytävillä harhailtuaan Milena pysäytti Islan tyhjässä käytävässä. He piiloutuivat erääseen syvennykseen seinässä.