Love is not EASY

4. DICM paljastuu.

Sunnuntaina tapahtui jotain, joka vain lisäsi Kelmien ärtymystä siitä, että joku pilaili heidän kustannuksellaan. Nelikko istui aamiaisella kaikessa rauhassa, kun Lily ja Amanda tulivat raivosta täristen paikalle. 

"Kuulkaa. Alan jo tosissani kyllästyä noihin kepposiin", Lily ärähti vihaisena. Kelmit vilkaisivat toisiaan hämmentyneenä ja hieman turhautuneina. Taasko heitä syytettiin turhasta?

"Mitä nyt taas?" James ihmetteli. 

"Väitättekö te, että te ette täyttäneet meidän makuusalimme seiniä kuvillanne?" Amanda tivasi. 

"Onko teidän makuusalinne seinät täynnä meidän kuviamme?" Sirius innostui. 

"Haha. Ei naurata", Lily tokaisi. 

"Kuulkaa. Me ei sitä tehty", Remus puuskahti. 

"Ja meidänkö pitäisi edelleen uskoa tuo?" Amanda tulistui.

"Mihin te Milenan ja Islan jätitte?" Sirius kysyi muistaen, että hänellä oli vielä Isla iskettävänä. 

"He suuttuivat pilastanne niin pahasti, etteivät halunneet nähdä teitä", Lily vastasi. 

"Pahus! Me ei tehty sitä! Katsokaa vaikka tätä!" Remus ärähti ja ojensi salaperäisen lapun Lilylle. Tytöt istuivat alas ja lukivat sen. Molempien kasvoille ilmestyi pelästynyt ilme. 

"Miksette kertoneet aiemmin?" Amanda kysyi jo rauhallisemmin. 

"Remus löysi sen taskustaan eilen", Sirius vastasi. Yhtäkkiä Lily kirkaisi tukahtuneesti. Moni muukin salissa oli kirkaissut. Kelmit käänsivät päänsä salin oville.

Siellä seisoi kaksi aikuista miestä. Molemmat olivat pukeutuneet kokonaan mustaan, eivätkä heidän kasvonsa näkyneet. Kukaan professoreista ei ollut paikalla. Miehet lähtivät kulkemaan kohti Kelmejä, Lilyä ja Amandaa. He pysähtyivät heidän eteensä. 

"Missä he ovat?" pitempi mies tivasi pelottavalla, matalalla äänellä. 

"Ketkä?" Sirius kysyi haastavasti. Hän hapuili taikasauvaansa kaapunsa taskusta. 

"Mitä te täällä teette?" kuului vihainen ääni ovelta. Isla ja Milena seisoivat siellä tuijottaen miehiä. Nämä kääntyivät katsomaan tyttöjä. 

"Siinähän te olettekin. Teidän pitää lähteä mukaamme", lyhyempi mies totesi.

Islan kasvoilta paistoi raivo. "Jayden! Häivy täältä ja heti ja vie tuo kurja kätyrisi mukanasi! Me emme ole menossa minnekään!"

Miehet harppoivat Islan ja Milenan luokse. 

"Kuulepas nyt tyttöseni...", Jaydeniksi kutsuttu mies aloitti. 

"Kröhöm?" Dumbledore rykäisi. 

Miehet kääntyivät salamana ympäri. Heidän ilmeensä muuttuivat kärttyisistä tulkitsemattomiksi. 

"Ah. Professori Dumbledore", toinen mies hymähti. 

"Keskeytinkö jotain hyvät herrat?" professori Dumbledore kysyi kohteliaasti. 

"Et, professori hyvä", Jayden vastasi. Isla ja Milena tuijottivat miehiä murhaavasti. 

"Hyvä. Te olitte varmaan lähdössä?" rehtori huomautti ja miehet nyökkäsivät. Hetkessä he olivat jo kadonneet ulko-ovista pihalle. Kelmit, Lily ja Amanda katsoivat Milenaa ja Islaa tutkivasti kaksikon supattaessa jotain kahdestaan.

"Neidit Dawlish ja Chorley, seuraisitteko minua?" rehtori kehotti ja lähti Isla ja Milena perässään pois. Kelmit, Lily ja Amanda tuijottivat vielä pitkään sen jälkeen Suuren salin oville.