Love is not EASY

11. Maailmanloppu.

Seuraavana aamuna koko porukka istui Rohkelikkojen pöydässä iloisesti rupatellen. Milena oli päässyt yli murheistaan ja James ja Lily olivat kertoneet muille seurustelevansa. Juuri, kun kaikki oli kääntymässä parhain päin, professori Dumbledore ilmestyi Suuren salin oville ja ilmoitti: "Tylypahkaan hyökätään!"

Syntyi kamala kaaos, kun ihmiset alkoivat nousta pöydistä, kiljua ja itkeä. Kaikki tuntuivat menneen paniikkiin, sillä uutiset olivat tulleet aivan puun takaa. Kuolonsyöjistä ja Voldemortista ei ollut kuulunut pitkiin aikoihin ja nyt he hyökkäsivät yllättäen Tylypahkaan.

"Täysi-ikäiset saavat halutessaan jäädä taistelemaan, mutta valinta on omanne. Ketään teistä ei pakoteta mihinkään. Nuoremmat oppilaat seuraavat professori Lipetitiä tarvehuoneeseen ja sieltä ulos aina Tylyahoon asti. Tylypahkan juna vie teidät kotiinne", professori Dumbledore sanoi lujalla äänellä metelin yli.

"Minä jään", Kelmit sanoivat yhteen ääneen.

"Minäkin", Milena sanoi ja muutkin kolme tyttöä nyökkäsivät vakavina.

Lily puristi tiukasti Jamesin kättä heidän siirtyessä ulos salista eteisaulaan. Professori McGarmiwa jakoi toimintaohjeet samalla, kun suuri jono nuorempia oppilaita kiipesi kohti seitsemättä kerrosta.

"Siltä varalta, että tiemme eivät enää kohtaa, olen suunnattoman ylpeä teistä kaikista. Olitte kaikki parhaimpia oppilaitani ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että olitte suosikkioppilaitani", professori McGarmiwa sanoi Kelmeille, Lilylle, Milenalle, Islalle ja Amandalle, jotka hämmästyivät vanhan naisen tunteiden purkausta.

"Öhm...kiitos professori", Lily vastasi kaikkien puolesta.

"Onnea. Toivottavasti selviätte ja muistakaa, ettei teitä missään nimessä ole pakotettu tähän", McGarmiwa huokaisi kuivaten kyyneliään ja ryhdistäytyen sitten.

Vain hetkeä myöhemmin kuului korvia särkevä räjähdys, kun ulko-ovet tuhoutuivat loitsun voimasta ja Kuolonsyöjät pääsivät sisälle linnaan. Aivan kuten professori McGarmiwa oli käskenyt, taisteluun jääneet pitivät huolen, etteivät pimeyden velhot ja noidat päässeet ylempiin kerroksiin nuorempien oppilaiden perään.

Lily ja James taistelivat yhdessä haluamatta kadottaa toisiaan. Siriuskin oli heidän luonaan keskittyen taisteluun tyynen rauhallisen näköisenä. Sisimmässään hän oli kuitenkin huolissaan, koska oli kadottanut Milenan heti räjähdyksen jälkeen.

"Tainnutu!" Sirius karjaisi ja kookas Kuolonsyöjä kaatui kivuliaan näköisesti lattialle. Kun hänen oma selustansa oli turvallinen hän kääntyi katsomaan parasta ystäväänsä ja tämän tyttöystävää.

"Sarvihaara varo!" hän huusi ja kirosi Kuolonsyöjän, joka yritti tappaa Jamesin.

"Kiitos Anturajalka."

"Eipä kestä. Oletteko nähneet Milenaa?" Sirius kysyi huolissaan turvaten koko ajan hänen ja ystäviensä selustaa.

"Juoksi jonnekin tyrmien suuntaan", Lily ehti juuri ja juuri huikata ennen kuin joutui heittäytymään pois kirouksen edestä.

***
Amanda ja Isla taistelivat selät vastakkain Kuolonsyöjiä vastaan toivoen koko ajan, että taistelu olisi jo ohi. Heidän yhteistyönsä sujui hyvin, mutta Amanda tiesi, että Isla olisi pärjännyt tuplasti paremmin, jos hänen tilallaan olisi ollut Milena. Amanda oli hyvä kaikissa loitsuissa, mutta hänellä oli huono sihti. Tainnutustaika lensi Kuolonsyöjän ohi ja tämä nauroi ivallisesti.

Isla teki kaikkensa puolustaakseen sekä itseään, että takanaan seisovaa Amandaa. Hän kirosi Kuolonsyöjiä koko ajan, mutta niitä tuntui silti olevan liikaa. Yksikin harhaliike ja kaikki olisi mennyttä. Isla taisteli kyyneliä vastaan yrittäen karistaa pelon tunnetta turhaan. Hän pelkäsi enemmän kuin koskaan ennen elämässään.