Love is not EASY

7. Minä oikeasti pidän sinusta Asteria.

Asteria istui tyhjässä oleskeluhuoneessa ja katsoi ikkunasta ulos. Oli keskiyö. Tänään olisi täysikuu ja Kelmit lähtisivät hiipparoimaan pitkin Tylypahkan maita. 

"Varovasti ettei kukaan kuule meitä", joku sihahti poikien makuusalin portaista. 

"Äh. Sarvihaara. Älä jaksa valittaa. Ei meitä kukaan näe. Meillähän on viitta ja kartta", selvästi Sirius sanoi. 

"En tiedä onko tuo järkevää pojat", Asteria huomautti, kun Kelmit astuivat huoneeseen. Kolmikko pysähtyi ja tuijotti kauhuissaan Asteriaa. Näkymättömyysviitta valahti heidän päältään. 

"Me vain...etsimme sinua", Sirius keksi. Asteria pyöritti silmiään. 

"Te menette Remuksen luokse. Minä tiedän siitä", hän mutisi ja kääntyi takaisin ikkunaan päin.

"Kaikki okei?" James kysyi. 

"Ei, ei ole! Äkkiä! Menkää piiloon! Hän tulee!" Asteria parahti ja työnsi Kelmit takaisin portaisiin. Kolmikko piiloutui näkymättömyysviitan alle juuri ennen kuin nainen ilmestyi kuin tyhjästä Asterian eteen. 

"Asteria. Oletko jo tehnyt tehtäväsi?" nainen tivasi. 

"En ole vielä. Usko jo etten halua tehdä sitä", Asteria kivahti. 

"Kuulehan nyt tyttö! Luuletko, että minusta on kivaa, kun oma äitini kuoli ennen kuin osasin edes kävellä?" nainen kysyi. 

"Se oli hänelle oikein! Mitäs meni väärälle puolelle!" Asteria tiuskaisi.

"Asteria. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa tyttö. Jos et tee tehtävääsi vapaaehtoisesti, joudun käyttämään sinuun komennuskirousta", nainen sanoi raivosta täristen. 

"Ja sitähän me emme salli", Sirius sanoi Kelmien astuessa esiin. 

"Ei! Älkää! Menkää pois!" Asteria parahti hädissään. Delfi iski kirouksen päin Kelmejä, mutta nämä ehtivät väistää. Toinen kirous lähestyi poikia, mutta yhtäkkiä Asteria olikin heidän edessään ja kirous osui häneen. Delfi tuijotti tytärtään ärtyneenä. 

"Typerä tyttö. Kun hän herää, sanotte, että tehtävä pitää olla tehty mahdollisimman nopeasti", hän tuhahti ja katosi.

"Sirius. Vie Asteria sairaalasiipeen. Me menemme jo Remuksen luokse. Hän on varmaan hermona", James mutisi. Sirius nosti Asterian syliinsä ja kantoi tytön matami Pomfreyn hoitoon selittäen kaiken mitä tiesi. 

"Minä ilmoitan asiasta rehtorille", Pomfrey lupasi. 

"Kiitos", Sirius mutisi ja lähti. Hänestä tuntui pahalta. Miten Asteria saattoi joutua elämään tuollaisen naisen kanssa?

***
"Onko Asteria herännyt?" Lily kysyi huolestuneena istuessaan aamiaiselle ystäviensä - johon kuuluivat nykyään myös Kelmit - seuraan. Oli kulunut jo puolitoista viikkoa siitä, kun Asteria oli loukkaantunut, eikä tyttö ollut osoittanut merkkiäkään siitä, että olisi hereillä. 

"Ei kai hän vain ole...kuollut?" Amanda kuiskasi. 

"Ei, mutta loitsu taisi olla aika vakava. Matami Pomfrey mietti jo Pyhään Mungoon siirtämistä", Remus vastasi. He olivat sopineet, että jokainen kävi vuorollaan katsomassa tyttöä. Remus oli käynyt viimeksi. 

"Toivottavasti hän paranee pian", Isla huokaisi. Milena ei sanonut mitään. Hän häpesi sitä, että oli ollut kateellinen Asterialle. Tytöllä ei selvästikään ollut ollut helppoa kotona. 

"No. Sillä välin, kun hän on sairaalasiivessä. Haluaisitteko te...Asteria!" Lily huudahti yllättäen kesken lauseensa.

Kaikkien katseet kääntyivät ovelle. Asteria vältteli muiden katseita ja istui Rohkelikkojen pöydän päähän yksinään.