4. Luku.

84 12 6
                                    

Anna katseli itseään peilistä. Hänellä oli päällään yksinkertainen mekko ja valkoiset kengät. Lisäksi hän oli valinnut mukaansa pienen laukun, muttei sitten lopulta ottanutkaan sitä. Anna oli jopa valinnut itselleen kultaisen kaulakorun.

Muutkin tytöt olivat vaihtaneet koulupukunsa siisteihin, mutta rentoihin vaatteisiin ja pian he jo kiipesivätkin poikien makuusalin portaita ylös Kelmien ovelle

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Muutkin tytöt olivat vaihtaneet koulupukunsa siisteihin, mutta rentoihin vaatteisiin ja pian he jo kiipesivätkin poikien makuusalin portaita ylös Kelmien ovelle. Dorcas koputti ja James päästi heidät sisään.

"No niin. Pelataanko aluksi totuutta vai tehtävää?" Sirius kysyi ja kaikki suostuivat - kaikki paitsi Anna.

"Etkö sinä tule?" Marlene kysyi tarkastellessaan Annaa, joka vain pudisti päätään.

Anna ei pitänyt tästä pelistä. Kelmit kyllä tiesivät hänen pelkonsa ja kaikki, mutta hän ei kuitenkaan halunnut pelata.

"No hyvä on. Aloitetaan", Mary totesi.

James aloitti pyörittämällä jostain löytämäänsä tyhjää pulloa. Anna istui jonkun Kelmin sängyllä ja katseli, miten pullo pysähtyi osoittamaan Dorcasia.

"Totuus vai tehtävä?" James kysyi.

"Totuus", Dorcas vastasi.

"Hmm...mikä on nolointa mitä sinulle on käynyt?" James kysyi.

Anna vaipui omiin ajatuksiinsa, eikä loppujen lopuksi kuullut Doen vastausta. Hän ajatteli ainutta mahdollisesti eloon jäänyttä perheenjäsentään Briania, isoveljistään sitä vanhempaa. Hän oli nähnyt veljensä viimeksi sinä päivänä, kun he olivat päässeet lomalle koulusta hänen kolmannen ja Brianin viimeisen kouluvuoden loputtua. Anna laski, että Brian olisi nyt 21-vuotias, eikä hänellä ollut aavistustakaan, missä hänen veljensä oli nyt.

"No en todellakaan ole tekemässä sitä!" Lilyn huudahdus havahdutti Annan takaisin todellisuuteen.

Hän katsoi lattialla ringissä istuvia ystäviään ja Kelmejä. Lily mulkoili Kelmejä ärtyneenä ja Anna yritti miettiä, mistä oli kyse. Totuus paljastui pian.

"Sinä valitsit tehtävän ja tuo on tehtäväsi. Ne pitää tehdä", Sirius intti.

"Ei tässä tapauksessa! Minä en ole kertomassa teille mitään Annan elämästä. Hän saa kertoa itse, jos kokee sen tarpeelliseksi", Lily kivahti.

Kaikki kääntyivät katsomaan Annaa, joka liikahti vaivautuneena haluten vain pois paikalta niin nopeasti kuin mahdollista.

"Mistä sinä sait arpesi?" Sirius kysyi suoraan.

"Anturajalka!" James, Remus ja Peter huudahtivat yhteen ääneen samalla, kun tytöt mulkaisivat tuota tummatukkaista poikaa.

Sirius ja Anna tuijottivat toisiaan käyden sanatonta taistelua. Sirius selvästikin halusi kuulla tarinan, mutta Anna ei antanut periksi. Tälläisissä asioissa hän ei ollut niin heikko, kuin ulospäin näkyi.

Unohdetut muistot | Kelmi fanfictioWhere stories live. Discover now