Unohdetut muistot | Kelmi fanfictio

12. Luku.

Anna istui sängyllään makuusalissa, jonka hän jakoi Evan, Lilithin, Monican ja Kaitlynin kanssa. Muut neljä tyttöä olivat jo menneet aamiaiselle, mutta hän ei kyennyt. Häntä hermostutti liikaa. Pahinta kaikessa oli se, ettei hän tiennyt miksi. Miksi hän ei halunnut mennä alas?

Hetken epäröityään Annan onnistui saada itsensä pukeutumaan ja lähtemään alas Suureen saliin. Oleskeluhuoneessa hän törmäsi Jamesiin ja jähmettyi paikalleen.

"Hei taas kaunokainen. Kai sinä näit unia minusta?" tuo mustatukkainen poika uteli virnuillen itserakkaasti.

"E-en", Anna sopersi ja tunsi, miten kaikki pelot ja ne, mitkä olivat vaivanneet häntä ennenkin, palasivat.

Hän meni sokkiin. Anna ei reagoinut mihinkään, mitä hänen ympärillään tapahtui, mutta näki Jamesin kasvoille ilmestyvän hätääntyneen ilmeen, kun poika tajusi, ettei hän kuullut.

"Anna! Mitä sinä teit hänelle?" Sam huudahti ja tönäisi Jamesin sivummalle.

James mulkaisi poikaa pahasti, mutta oli edelleen liian järkyttynyt tuon tytön - nimi taisi olla Anna - oudosta jähmettymisestä.

"Minä en tehnyt mitään", James mutisi.

"No miksei hän sitten vastaa mitään?" Sam ärähti ja samalla hetkellä Samin ystävä Adrian tuli huoneeseen.

"Taidan tietää, mikä häntä vaivaa", tuo poika totesi päästessään ajantasalle tapahtumista.

Adrian kääntyi Annaan päin ja sanoi rauhallisesti ja tasaisesti: "Anna, jos kuulet minua, niin älä pelkää. Taisit hieman säikähtää Jamesin tungettelevaa käytöstä, mutta hän pyytää kyllä anteeksi. Olet sokissa, näen sen, mutta kaikki on hyvin."

Anna säpsähti ja tuijotti kaikkia kolmea edessään seisovaa poikaa hieman järkyttyneen oloisena. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, tyttö oli kääntynyt kannoillaan ja syöksynyt takaisin makuusaliinsa. James, Sam ja Adrian jäivät hämmentyneinä paikalleen katsomaan tytön menoa.

"Just. Nyt hän on tuolla koko loppu päivän. Onko sinun ihan pakko tehdä hänen elämänsä vaikeaksi?" Sam ärähti Jamesille.

"Minäkö? Minä en tehnyt mitään!" James vastasi samalla mitalla.

"Älkää jaksako. Haen Annan", paikalle tullut Kaitlyn huokaisi ja lähti portaat ylös makuusaliin.

Hän palasi pian Anna mukanaan. Tuo vaaleatukkainen, paljon kärsinyt tyttö vilkuili epävarmana vuoroin Samia, vuoroin Adriania ja vuoroin Jamesia.

"On ehkä parempi, että haemme kaikki ystävänne mukaan", Anna sanoi.

***
Anna, Sam, Adrian, Thomas, Lucian, Eva, Lilith, Monica, James, Jack, Alexander, Kaitlyn ja pari Luihuiseen kuuluvaa tyttöä - Dakota Kentmore ja Madelynn Wilkes - jotka olivat Jamesin ystäviä, istuivat tarvehuoneessa ja tuijottivat toisiaan.

"Minun pitää varmaan kertoa teille itsestäni, kun olen täällä kuitenkin puoli vuotta", Anna aloitti.

Muut nyökkäsivät tietämättä mitä odottaa.

"Aloitetaan alusta. Olen Annabelle Greenwood, mutta vihaan nimeäni ja haluan, että kutsutte minua vain Annaksi. Olen 15-vuotias ja jästisyntyinen. Isäni, äitini ja toinen isoveljeni ovat kuolleet ja toinen asuu yksin Englannissa. Perheeni kuoli, kun olin kolmannella ja jouduin samoihin aikoihin Kuolonsyöjien vangiksi. En tiedä miksi.

He kiduttivat minua, minkä vuoksi minulla on nämä arvet. Lisäksi minä menen sokkiin, jos joku koskee minuun, pelkään ihmisiä ja eläimiä ja olen muutenkin aika säikky.

Hieman ennen Kelmien - oletan, että te kaikki tiedätte heidät - viidennen vuoden alkua minut pelastettiin. Olin Mungossa jonkin aikaa ja lähdin sieltä Tylypahkaan. Tutustuin jo alussa Lily Evansiin ja hänen ystäviinsä, koska he pitivät minusta erilaisuudestani huolimatta.