Unohdetut muistot | Kelmi fanfictio

11. Luku.

Täs on nyt aluks pari oppilasta vuoden 2020 Tylypahkasta.

James Sirius Potter (Rohkelikko) 5.

Adrian Gill (Rohkelikko) 5.

Thomas Reeves (Rohkelikko) 5.

Lucian Connor (Rohkelikko) 5.

Eva Newton (Rohkelikko) 5.

Lilith Connor (Rohkelikko) 5.

Monica Walter (Rohkelikko) 5.

Dakota Kentmore (Luihuinen) 5.

Madelynn Wilkes (Luihuinen) 5.

Kaitlyn Rosen (Rohkelikko) 5.

Jack Amell (Rohkelikko) 5.

Alexander Prewett (Rohkelikko) 5.

Ashlynn Lupin (Korpinkynsi) 5.

Jocelynn Lupin (Korpinkynsi) 4.

Albus Potter (Luihuinen) 4.

Scorpius Malfoy (Luihuinen) 4.

Rose Granger-Weasley (Rohkelikko) 4.

Lennox Black (Luihuinen) 4.

***
Oli kulunut pari päivää siitä, kun Anna oli tullut Nichollseille. Hän istui sängyllään aamuauringon säteiden pyrkiessä sisään verhojen raoista ja muisteli ystäviään. Hän oli ollut näistä erossa vasta muutaman päivän, mutta silti hänen oli tuskallista ajatella, ettei hän näkisi heitä puoleen vuoteen.

"Joko otit lääkkeesi?" Sam kysyi kurkatessaan oven raosta huoneeseen ja Anna nyökkäsi vastaukseksi.

Sam avasi oven kunnolla ja tuli istumaan Annan viereen. Tuo poika, jolla muuten oli vaaleat hiukset ja sammaleenvihreät silmät, katsoi Annaa huolestuneena.

"Onko kaikki hyvin?" poika kysyi.

"On. Mietin vain...ystäviäni", Anna vastasi.

"Älä sure Anna. Tylypahkasta saat uusia ystäviä hetkessä."

"Minä en tiedä haluanko uusia ystäviä", Anna huokaisi.

"Mikset haluaisi?"

"Sitten minusta on kurjaa jättää heidät."

"Et muistaisi heitä enää."

"Mutta he muistaisivat minut. Heille voisi tulla ikävä."

"Maailmassa huonoja on asioita, jotka pitää vain kestää. He pärjäävät kyllä."

"Vaikutat siltä, että yrität saada minut väkipakolla ystävystymään jonkun kanssa", Anna huomasi.

"Ehkä niin", Sam virnisti.

Anna pyysi poikaa kertomaan lisää tästä ajasta, missä he olivat. Hän halusi tietää, miten paljon maailma oli muuttunut hänen omasta ajastaan. Pian tyttö saikin kuulla kaikenlaista älypuhelimista ja internetistä sekä kaikenlaisesta muusta. Kyllä vain, velhot olivat sodan jälkeen alkaneet omaksua yhteisöönsä jästijuttuja, kuten puhelimia, autoja ja kaikkea muuta. Ja kiitos ihanan teknologian, Anna oli ihan pyörällä päästään, kun Sam yritti selittää hänelle, miten Snapchat toimii.

"Se ei ole vaikeaa, kun sen ymmärtää. Ja sivumennen sanoen, John osti sinullekin kännykän. Voin opettaa sinut käyttämään sitä, jos haluat", Sam intoili.

"Hyvä on. Mutta saat huomata, etten ole mistään fiksuimmasta päästä", Anna naurahti.

Hän oli väärässä. Sam sai huomata, että hän OLI sieltä fiksuimmasta päästä. Pian Anna käyttikin jästiälypuhelinta kuin mikäkin vanha tekijä. Tuo ohut palikka oli hänen mielestään mahtava ja hän saattoi ehkä hieman addiktoitua siihen. Sam nimittäin joutui sanomaan ainakin viisi kertaa ennen kuin tyttö suostui laittamaan kännykän pois.