Unohdetut muistot | Kelmi fanfictio

6. Luku.

Perjantai 11. syyskuuta 1975.

Perjantaina heillä oli ensimmäisenä muodonmuutoksien kaksoistunti. Professori McGarmiwa oli keskiviikon tunnilla kertonut, että tänään he käsittelisivät animaagiutta. Anna ei malttanut odottaa, että pääsisi taas näyttämään taitonsa. Hän oli ehkä ujo, mutta tyhmä hän ei todellakaan ollut. Olihan hän sentään opiskellut jo kolmosella neljännen vuoden asiat - se taisi olla kohtalon suunnittelemaa, sillä vuoden Anna virui Kuolonsyöjien vankina.

"Hei tytöt", Sirius tervehti ja vastoin pojan tapoja, loi varovaisen katseen Annaan.

"Olen pahoillani, jos järkytin sinua Anna. Minä vain unohdin, ettet erityisemmin pidä lähestymisestä", poika mutisi.

Anna vain nyökkäsi ja vilkaisi vieressään seisovaa Marlenea. Tuo toinen tyttö katsoi takaisin ja hymyili pienesti. Sitten Anna teki jotain, mitä hän ei ollut tehnyt pitkään aikaan. Hän hymyili takaisin. Hän todellakin hymyili. Anna tiedosti selvästi, miten kaikki neljä Kelmiä katsoivat häntä aivan kuin olisivat lumoutuneet jostain.

"Tiesitkö, että sinulla on kaunis hymy?" Sirius kysyi virnistäen, mutta se johti vain siihen, että Annan hymy hyytyi.

Tyttö tuijotti Siriusta hetken ilmeettömästi ja kääntyi sitten kannoillaan astuen sisään muodonmuutoksien luokkaan, jonka ovi oli juuri auennut. Annan ystävät ja Kelmit katsoivat häntä hämmentyneenä, sillä kukaan ei tiennyt, miksi Anna teki yhtäkkiä noin.

"Hups", Sirius mutisi, kun he kaikki loputkin astuivat luokkaan.

Marlene kiiruhti istumaan Annan viereen ja kuiskasi tuolle vaaleatukkaiselle ja hiljaiselle tytölle jotain. Anna pudisti päätään vastaukseksi, muttei sanonut mitään. James istui Siriuksen viereen ja jäi hetkeksi katselemaan Annaa. Hän olisi varmaan katsonut pidempäänkin, jos professori McGarmiwan ääni ei olisi havahduttanut häntä hereille transsistaan. Miksi minä tuijotin Annaa? Mitä minulle oikein tapahtuu? James ajatteli kauhuissaan.

"Hymyilisipä hän vielä kerran. Se oli niin söpön näköistä", Sirius virnisti hiljaa ja James nyökkäsi.

Anna näytti kuulleen, koska hän kääntyi katsomaan heitä. Sirius väläytti kuuluisan hurmurihymynsä, mutta Anna vain pyöritti silmiään - James ei ollut odottanut sellaista reaktiota. Hän katsoi Siriuksen kanssa, miten Anna kirjoitti jotain pienelle lapulle ja lähetti sen loitsun avulla leijumaan heidän luokseen. Sirius nappasi sen ilmasta ja kumartui lukemaan viestin Jamesin kanssa.

Voitteko lopettaa tuon typerän tuijotuksen, kiitos? Näytätte idiooteilta.

James ja Sirius kohottivat kumpikin ällistyneenä katseensa Annaan, joka mulkaisi heitä. Milloin Annasta oli tullut noin kylmä ja...ja...tuollainen...?

"Läksyksi tulee kirjoittaa essee siitä, miksi animaagien pitää rekisteröityä taikaministeriöön. Voitte poistua", professori McGarmiwa totesi.

Anna ponkaisi heti ensimmäisenä pystyyn ja keräsi kiireesti tavaransa rientäen ulos luokasta. Hän kuuli, miten joku juoksi hänen peräänsä ja vilkaisi pikaisesti taakseen. Marlene. Anna hidasti tahtia portaikossa, jotta Marlene saisi hänet kiinni.

"Miksi lähdit niin nopeasti?" tyttö ihmetteli huohottaen.

"Mm...minun piti käydä...vessassa", Anna valehteli, mutta otti sanojensa vakuudeksi suunnan kohti lähintä tyttöjen vessaa.

"Mitä siinä lapussa luki? Siinä, minkä lähetit Jamesille ja Siriukselle?" Marlene uteli.

Tuo vaaleatukkainen tyttö oli yksi niistä harvoista ihmisistä, joiden ainaiset utelut eivät häirinneet Annaa. Marlene oli muutenkin Annan mielestä niin ihana ihminen, että hän piti tätä parhaana ystävänään.