Unohdetut muistot | Kelmi fanfictio

10. Luku.

Lauantaina, 11. lokakuuta 1975.

Anna oli saanut tarpeekseen. Hän makasi turhautuneena sairaalasängyssään kuitenkin helpottuneena siitä, että kipu oli poissa. Tyttö oli kuitenkin tietoinen, että se oli väliaikaista. Kipu tulisi kyllä pian takaisin. Ja silloin hän ei enää jaksaisi.

"Neiti Greenwood, sinulle on vieras", parantaja totesi ja päästi huoneeseen vieraan naisen.

"Jätättekö meidät kahden?" tuo suurinpiirtein kaksikymppinen mies pyysi ja parantaja poistui paikalta vähin äänin.

"Kuka sinä olet?" Anna kysyi epäluuloisena.

"Nimeni on John Nicholls ja tulen vuodesta 2020. Olen täällä vuodessa 1975 tekemässä erästä tutkimusta ja satuin ohimennen kuulemaan teidän sairaudestanne", mies kertoi.

Anna odotti, että mies jatkaisi, koska oli utelias kuulemaan mitä joku tulevaisuudesta tullut ihminen hänestä halusi.

"Olen ammatiltani parantaja ja tutkija. Joudun valitettavasti myöntämään, että täällä lääketiede ei ole mistään parhaimmasta päästä. Omassa ajassani minulla olisi keino parantaa sinut kokonaan. Siihen vaaditaan sinulta toki enemmän kuin haluaisin."

"Mitä minulta vaadittaisiin?" Anna kysyi toiveikkaana.

"Lääkkeitä ja muita sellaisia on kovin vaikeaa kuskata mukana - varsinkin vuodesta toiseen. Tämä edellyttäisi sitä, että sinun olisi tultava mukaani vuoteen 2020. En aio painostaa sinua valitsemaan mitään, mutta jos haluisit, että autan, sinun on tultava kanssani puoleksi vuodeksi ihan toiseen vuoteen", John huokaisi.

Anna oli hiljaa. Kieltämättä vaikea päätös. Vaihtoehtoina oli parantuminen tai läheisten luoksi jääminen. Toisaalta, hän ei halunnut kuolla. Ja Johnin puheista sai sellaisen käsityksen, ettei hän voisi parantua omassa ajassaan.

"Hyvä on. Minä lähden mukaasi", hän päätti, vaikka pelkkä ajatuskin siitä, että hän joutuisi olemaan erossa Leestä ja Seanista ja kaikista muista, tuntui pahalta.

"Oletko nyt aivan varma?"

"Olen."

"Hyvä on. Minä ilmoitan asiasta parantajille ja taikaministeriölle. Pitää muutenkin tehdä jonkinlaisia järjestelyitä.

"John?" Anna kysyi, kun mies oli jo lähdössä.

"No?"

"Olisiko ystävieni mahdollista tulla mukaan?"

"Ei Annabelle, olen pahoillani. Jo yhden ihmisen vieminen ajasta toiseen on hankalaa. Lupaan kuitenkin, että pärjäät luonani", John huokaisi aidosti pahoillaan.

"Ai. Toivotaan niin."

***
Sunnuntaina, 12. lokakuuta 1975.

John palasi seuraavana aamuna Pyhään Mungoon Annan luokse. Mies kertoi kaiken olevan kunnossa ja että Anna tulisi olemaan muutaman päivän hänen kotonaan ennen kuin menisi miehen pikkuveljen Samin kanssa Tylypahkaan.

"Opiskelustasi on pidettävä huolta. Annan sinulle lääkkeet ja ohjeet miten käyttää niitä. Sam auttaa sinua kaikessa, missä tarvitset apua ja huolehtii, että pärjäät koulussa", John kertoi.

Anna ei osannut edes loukkaantua siitä, ettei John ollut kertonut, että hän menisi vuonna 2020 Tylypahkaan. Jos tuo mies todellakin parantaisi hänet, hän tekisi mitä vain sen eteen. Ihan mitä vain.

"Professori Dumbledore lähetti aamulla matka-arkkusi tänne. Lähdemme heti", John totesi ja osoitti huoneen nurkassa nököttävää matka-arkkua.

"Toki me käymme Viistokujalla ostamassa sinulle... eh...uudenaikaisempia koulutarvikkeita, mutta kuitenkin. Kaikki tarvittava on mukana."