13. Luku.

51 11 0
                                    

"Tulkaa, professori Dumbledorella on meille jotain asiaa. Hän on viimein saanut selville, missä Anna on!" Lily huudahti juostessaan sisään Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen.

Kelmit, Mary, Marlene, Dorcas, Alice ja Sean hyppäsivät heti pystyyn sohvilta, joilla olivat istuneet. Heidän kasvoiltaan saattoi lukea helpotuksen. Anna oli ollut kateissa jo pari päivää, eikä Mungossakaan ollut osattu auttaa. Nyt professori Dumbledore oli saanut jotain selville.

Rohkelikkojen oleskeluhuoneen ulkopuolella käytävässä odotti Lee, joka näytti kaikista helpottuneimmalta. Yhdessä koko porukka juoksi rehtorin kanslian sisäänkäynnille, missä professori McGarmiwa odotti heitä. Nainen lausui tunnussanan kivihirviölle ja päästi heidät sisään professori Dumbledoren kansliaan.

Ylhäällä rehtorin kansliassa heitä odotti Annan isoveli Brian. Tuo 21-vuotias mies näytti huolestuneelta, mikä sytytti epätoivon kipinät uudelleen Annan ystäviin. Oliko Annalle käynyt jotain?

"Onnistuimme löytämään Annaa hoitaneen ryhmän, joka oli ollut työlomalla Australiassa", Brian kertoi, kun he olivat istuneet alas.

"Annan sairaus on hyvin harvinainen, eikä siihen ole tässä ajassa toimivaa lääkitystä. Parantajat kertoivat, että eräs parikymppinen velho tulevaisuudesta ehdotti Annalle parannuskeinoa ja otti hänet mukaansa tulevaisuuteen", professori Dumbledore selitti.

"Onko Anna tulevaisuudessa? Onko se mahdollista?" Remus ihmetteli.

"Kyllä. Anna on tulevaisuudessa ja se on mahdollista. Tämä mies - John Nicholls - on antanut Annalle lääkityksen, joka parantaa hänet sairaudesta, mutta hänen pitää kuitenkin jäädä puoleksi vuodeksi tulevaisuuteen. Se tässä ei ole ongelma. Se on hänen parhaakseen. Ongelmamme tuli tänään aikasähkeen mukana", Dumbledore jatkoi.

"Minkä?" Marlene ihmetteli.

"Aikasähkeen. Sen avulla velhot ja noidat ovat jo ikuisuuksien ajan lähettäneet viestejä eri aikakausille. Se on kuitenkin hyvin vartioitu ja sen käyttöön tarvitaan ministeriöltä lupa", professori Dumbledore selitti.

"Mitä siinä sanottiin?" Lily kysyi huolestuneena.

"Annan tilanne pahenee lääkkeistä huolimatta. Hän haluaa teidät kaikki käymään tulevaisuudessa. Tytöllä on jotain asiaa teille", professori Dumbledore kertoi.

"Meille?"

"Minulle ja kaikille teille", Brian vastasi täristen jostain syystä.

"Ongelma on se, että pelkäämme Annan elämän olevan pian lopussa", mies kuiskasi.

***
Anna makasi sairaalasiivessä sängyssään. Hänen ympärillään olivat kaikki hänen vuodessa 2020 elävät ystävänsä. Sam, James, Adrian...he kaikki. Tuo suurilukuinen ryhmä Tylypahkan oppilaita katsoi häntä huolestuneena ja vilkuili vähän väliä kelloa. Annan ystävät ja Brian tulisivat pian.

"Oletko aivan varma, että haluat tämän menevän näin? Varmasti olisi jokin keino parantaa sinut?" Sam kysyi huolissaan.

"Minä pelkään monenlaista, mutta en kuolemaa. Se on kohtaloni ja sen myös aion hyväksyä", Anna vastasi kuiskaten.

"Anna!" tuttu ääni huudahti ja Brian juoksi sisään sairaalasiipeen.

Anna ponkaisi seisomaan ja ryntäsi halaamaan isoveljeään välittämättä pienestä, heikosta kivusta vasemmassa jalassaan ja oikeassa olkapäässään. Brian rutisti häntä tiukasti ja Annan teki mieli itkeä. Hän näki veljensä olkapään yli ystävänsä, joiden kasvoilta paistoi huoli.

"Mitä oikein kuvittelit? Mikset kertonut meille lähdöstäsi? Tiedätkö ollenkaan miten huolissamme olimme?" Brian tivasi.

"Riittää. Antakaa Annalle tilaa hengittää. Hänen pitää antaa tehdä asiat rauhassa sairauden vuoksi", Sam keskeytti.

Unohdetut muistot | Kelmi fanfictioOnde histórias criam vida. Descubra agora