Naamion Takana

kolmastoista luku

William

Heräsin siihen, että minulla oli aivan liian kuuma. Olin heittämässä peittoa sivuun kun jokin liikahti vierelläni. Käännyin hitaasti katsomaan taakseni ja huomasin Ravenin nukkuvat kasvot. Hän näytti suloiselta nukkuessaan, ja näky sai kasvoilleni leviämään lempeän hymyn. Katsoin kelloa ja olin saada sydärin. 

" Raven herätys!" Sanoin ja ravistelin poikaystävääni hereille.

" Vielä viisi minuuttia." Raven mumisi unisesti ja käänsi kylkeään.

" Raven me myöhästymme kohta." sanoin ja kuiskasin suoraan hänen korvaansa. 

" Ei kiinnosta." Raven sanoi päättäväisesti ja veti peiton korviinsa asti.

" Tänään on mestareiden arviointi." Huomautin, mutta Raven ei reagoinut asiaan mitenkään.

" Agh anna minun nukku William olen aivan kuollut."

" Et anna minulle vaihtoehtoja." sanoin ja aloin antaa hänelle suudelmia. Aloitin kaulasta ja jatkoin kohti kasvoja.

" hmhg tähän voisi vaikka tottua." Raven kuiskasi nyt täysin hereillä. Hänen kätensä liukuivat pitkin paljaita kylkiäni.

" Raven.." kuiskasin ja painoin hänen huulillensa lempeän suudelman. Irtauduin hänen otteestaan ja poimin lattialle heittämäni vaatteet ylös. 

" Höh. Aiotko jättää minut tänne yksinäni?" Raven kysyi samalla kun puin.

" Lupaan antaa sinulle kaiken huomioni illalla, mutta nyt meidän on pidettävä kiirettä jotta ehdimme tunnille." sanoin ja painauduin lähemmäs häntä. Raven varasti suudelman, mutta minä virnuilin kuin mikäkin hullu.

***

Seisoimme salissa odottamassa, että meidät arvioitaisiin kun Veronica ryntää paikalle myöhästyneenä. Hesperos ei ollut hyvällä tuulella kun hän oli aloittanut selittämään miten mestarit syntyivät. Hitto en ollut koskaan nähnyt miekkailu opettajaamme niin kireänä. Hesperos suuntasi kaiken vihansa suoraan Veronicaan, joka oli myöhässä korkeintaan kymmenen minuuttia.

" Olen pahoillani että myöhästyin. " Veronica aloitti anteaksi pyytävästi. Yhtäkkiä Hesperoksen eteen ilmestyi kultaisena hehkuva käärö. Hesperos luki käärön ja hänen ilmeensä pehmeni. Veronica astui Ravenin vierelle ja kysyi tältä jotain hyvin hiljaa.

***

Veronica lähti etsimään Krystalia, joka oli ollut kadoksissa jo jonkin aikaan. Minä ja Raven jäimme saliin odottamaan omaa vuoroamme arviointiin. Kuninkaalliset menivät saliin ja tulivat ruhjottuina takaisin. Joku ohjasi loukkaantuneet oppilaat pois, ja meitä oli enään kourallinen paikalla. Raven ja minä, June ja muut alempiluokkaiset soturit. Veronicalla kesti kauan. Raven ja minä aloimme olla huolissamme. June käveli Lorenin perässä saliin, kun tuli hänen vuoronsa. Sain kylmiä väreitä kun katsoin kaksikon postumista. Junella kesti kauan ja muita mestareita ei näkynyt. Dimi juoksi luokseni ja se ojensi tassuaan minulle. Tartuin sen tassuun ja näin pienen paperi lapun sidottuna siihen. Kuristin kulmiani mutta irrotin lapun. 

William vie mahdollisimman moni pois koulusta. Me olemme hyökkäyksen alla. June ja Loren ovat sen takana, älä luota heihin.

P.S Etsi Krystal

Tulen perässä. Veronica

Katsoin lappua sokissa. Raven huomasi ilmeeni.

" Mitä siinä lukee?" Hän kysyi ja minä ojensin hänelle lappua. Loren ja June kävelivät takaisin ja tällä kertaan he suorastaan hehkuivat pimeyttä. Helvetti pääsi irralleen, kun he huomasivat lapun ja meidän ilmeemme. Heitin minun ja Williamin ympärille suojaloitsun, joka suojasi meitä Lorenin tappavilta liekeiltä. Nuo eivät ole mitään liekkejä. Ajattelin kun musta tahma iskeytyi muuria vasten.

"Voimakas loitsu prinssi William." Loren sanoi virnuillen.

" Tule meidän puolelle. Voin toteuttaa kaikki haaveesi ja voit vihdoin kostaa isällesi kaiken kymmen kertaisena." Lorenin ääni oli lumoava ja se teki hänen tarjouksestaan vieläkin houkuttelevamman. Raven tarttui käteeni ja tunsin kuinka sisälläni oleva pimeys katosi.

" En tarvitse moista tarjousta." sanoin ja käytin magiaani. Nostin eteemme kivimuurin, ja tunsin kehoni väsyvän äkillisestä runsaan magian käytöstä.

" Mitä tapahtuu?" Joku oppilaista kysyi ja me selitimme tilantee heille. Valtava kivimuuri jonka olin tehnyt meidän ja Lorenin välille alkoi särkyä. Se mureni pala kerrallaan.

" Meidän pitää paeta." sanoin ja saatoin kuulostaa pelottomalta, mutta todellisuus oli aivan muuta. Pelkäsin. En itseni vuoksi vaan Ravenin. Pelkäsin että menettäisin hänet.

***

Juoksimme pitkin tyhjiä käytäviä jotka eivät enään näyttäneet lämpimilta vaan pelottavilta ja kylmiltä.

" William minusta sinun pitiäisi mennä etsimään Krystal. Minä johdata nämä muut oppilaat pois." Raven sano minulle. En halunnut että eroaisimme, mutta yksin minun olisi helpompi liikkua nopeammin.

" Hyvä on, mutta ole varovainen." sanoin ja vedin Ravenin lempeään suudelmaan vähät välittäen muiden katseista. Lähdin juoksemaan ja käteni pysytteli jatkuvasti miekkani kahvalla.

Raven

William veti minut lempeään suudelmaan ja sitten hän katosi jo näkyvistäni. Tunsin kuinka kasvojeni helottavan punaisina. William oli ensimmäisen kerran suudellut minua muiden nähden.

" Okei hommataan teidät ulos täältä." sanoin ja jatkoin kävelyä.

" Oletteko te kaksi pari?" joku kysyi, ja minun oli vaikea sanoa mitään, sillä en tiennyt pitäisikö William siitä että paljastaisin hänen salaisuutensa.

" Joo, mutta nyt ei ole aika puhua siitä." vastasin lainkaan taakseni katsomatta. Juoksimme koulun sokkeloissa, ja onnistuin saamaan meidät turvallisesti ulos palatsista. Sitten kaikki meni päin mäntyä. Henget ilmestyivät eteemme ja alkoivat saartaa meitä. Vedin esiin miekkani ja niin myös takanani olevat oppilaat. Miekkani sivalsi lihaa ja mustaa nestettä valui ulos elottomista ruumiista jotka alkoivat kasaantua maahan. Juoksimme pihan poikki kohti talleja ja oppilaat alkoivat kiireellä satuloimaan hevosia.

" Menkää te edellä minä menen auttamaan Williamia." sanoin ja oli juoksemassa takaisin palatsiin kun minut pysäytettiin.

" Raven älä mene. Olet tuhoon tuomittu jos menet takaisin." sanoi yksi oppilaista ja hänen kasvoiltaan kuvastui kauhu.

" Minun on palattava. En jätä Williamia yksin tuonne." vastasin ja irtauduin väkisin nuoren pojan otteesta. Juoksin takaisin sisälle, mutta käännyin katsomaan kuinka hevoset lähtivät laukkaamaan pois palatsin alueelta.

***

Vaelsin yksinäni palatsin käytävillä, ja törmäsin välillä kuolleisiin sotilaisiin, että henkiin. Mustaa verta näkyi kaikkialla, mutta kammottavinta oli että sen rinnalla oli myös tumman punaista verta. Puristin miekkani kahvaa tiukemmin kädessäni, ja sysäsin pelkoni kauemmas. William olethan kunnossa. Rukoilin että hän olisi turvassa.

William

Olin onnistunut löytämään Krystalin mikä oli hyvä puoli, mutta kolme sekunttia myöhemmi olimme joutuneet piiritetyiksi ja homma oli mennyt täysin puihin. Istuin kahlittuna tyrmässä, kun June käveli sisään taluttaen opettajia, että Veronicaa mukanaan. Kiva tämähän menee hyvin. Raven missä ikinä oletkin toivon, että olet ulkona ja kaukana palatsista.