Naamion Takana

Kahdeksas luku

Raven

Päädyin samaan huoneeseen Williamin kanssa. koska olin pyytänyt sitä. Aluksi pyyntöäni pidettiin uhkarohkeana, koska William saattaisi yrittää tappaa minut. Merlin ystävällisesti kuitenkin oli suostutellut Alexin pyyntööni ja niin minä olin päätynyt samaan huoneeseen prinssin kanssa. Aluksi olin pitänyt ajatusta hyvänä ideana, mutta kun katsoin Williamia tunsin raivon kasvavan sisälläni. HITTO! Williamiahan tässä joutuu kohta suojelemaan minun raivoltani.

Seisoin paikoillani ja yritin selvitellä omia tunteitani. William ei ollut huomannut minua, ja hänellä oli yhä silmät kiinni. Kuulin tasaisen hengityksen hänen suunnaltaan, ja yhtäkkiä hänen silmänsä rävähtivät auki. Ne katsoivat suoraan minuun. HITTO! Nuo ovat lumoavimmat silmät jotka olen koskaan nähnyt.

"Miksi minä?" kysyin hämmentyneenä. Williamin silmissä näkyi syyllisyys ja surumielisyys. Puristin nyrkkiäni lujempaa, jossa Williamin kirjeet olivat. En ollut päästänyt irti niistä keraakaan. En edes tiennyt pystyisinkö päästämään ne otteestani. Huoneessa leijaili kaksi eri tuoksua, ja toinen niistä tuoksui ihanalle. Suutani kuivasi enemmän ja sisälläni kasvoivat himon liekit. Tunne oli tuttua. Olin käynyt kiiman läpi jo kaksi kertaa aiemmin, mutta en koskaan ollut himoinnut ketään niin paljon kuin nyt.

" Olen pahoillani. Halusin kyllä kertoa, mutta en vain osannut."

" Et osannut!! Hakkasit minua kuin nyrkkeilysäkkiä, mutta samaan aikaan lähettelit rakkauskirjeitä!!" Huusin raivoissani. En edes tiennyt mitä halusin tehdä Williamille. Kaksi eri ajatusta kamppaili sisälläni. Toinen käski hakata Williamia, mutta toinen taas halusi rakastella hänen kanssaan. Pääni oli pyörällä eri tuntemuksista.

" Tiedän että anteeksi pyytäminen ei korvaa kaikkea sitä paskaa minkä aiheutin sinulle, mutta anna anteeksi." Williamin äänestä kuulsi suru kun hän puhui. Sitten hän teki jotain mitä en koskaan ikinä olisi uskonut hänen tekevän. William kumarsi päätään nöyränä.

" Tiedätkö että VIHAAN sinua!!" huusin mutta se oli suuri valhe. En pystyisi vihaamaan Williamia koskaan, koska olin korviani myöten rakastunut häneen.

" Anteeksi! Kerroin kaiken kyllä kirjeissäni jollain tavala, vaikka en paljastanut henkilöllisyyttäni." William sanoi, mutta ei kohottanut päätään. Hän puhui totta. Jokaisessa kirjeessä oli ollut aina jonkinlainen pieni vinkki, mutta en ollut huomioinut niitä silloin. Tunsin vihani katoavan, ja tilalle tuli toinen tunne. Kirjeet putosivat lattialle, ja lähestyin Williamia. Sydämmeni pamppaili niin kovaa että luulin sen hyppäävän ulos rinnastani. Upotin sormeni Williamin ihaniin hiuksiin ja tukistin kevyesti. William nautti tukistamisesta ja sen kertoi ilmassa leijaileva tuoksu ja hänen voihkaisunsa. Halusin katsoa häntä silmiin, joten pakotin hänet kohtaamaan katseeni. Painoin huuleni hänen huulillensa ja suutelin häntä intohimoisesti.

Erkanimme toisistamme henkeä haukkoen, mutta en kertaakaan päästänyt irti Williamista. Ihoni alkoi muuttaa väriään vihreäksi, ja näkökykyni alkoi saada uudenlaista terävyyttä. William selvästikkin oli ensi kertalainen kiiman suhteen, sillä hän villiintyi täysin muutoksestani. Hän tarttui minua vyötäisiltä lujalla otteella, ja kaatoi minut maahan varovaisesti. Williamin itsehilintä oli pettänyt, ja minä makasin hänen allaan taas kerran. Tiesin että William kävi sisäistä kamppailua, sillä sen näki hänen silmistään.

" Älä murehdi minua. Jos haluan että lopetat niin sinä tulet lopettamaan, mutta juuri nyt en halua että lopetat."

Williamin huulet painautuivat omiani vasten ja tyytyväinen vaikerrus karkasi, kun hän puri kevyesti alahuultani. Hänen sormensa liikkuivat rintakehälläni availlen nappeja, ja tiesin että William hidasteli takiani. Pystyin tuntemaan hänen hillitsevän itseään, ja arvostin tätä elettä suuresti.