Naamion Takana

Yhdeksäs luku

Raven

William veti minut uuteen intohimoiseen suudelmaan. Painauduin häntä vasten hieroen erektiotani. Luoja jos tämä on unta älä anna minun enään herätä. Williamin kieli tanssahteli luoden mitä ihanimpaa tunnetta.

" Agh! William!" Henkäisin kun hän siirtyi kaulalleni. Olin ajatellut aamiaista sänkyyn, mutta nyt se saisi odottaa. En voisi lähteä tästä sängystä ennenkuin olisin saanut tämän kierroksen loppumaan.

" Raven. Sinä olet parasta mitä on koskaan tapahtunut elämässäni." William sanoi ja hänen silmänsä paloivat kuin kekäleet. Niistä näkyi intohimoa ja kunnioitusta minua kohtaan.

" Hitot aamiaisesta." sanoin ja painoin intohimoisen suudelman Williamin ihanille huulille.

" Itseasiassa aamiainen kuulostaa hyvältä." William virnuili leveästi, mutta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen.

" Kiusaatko minua?"

" Ehkä."

" Sillä on seurauksensa."

" Mitä ajattelit tehdä?" William kohotti kulmiaan ja innostus näkyi hänen silmistään.

Painauduin Williamia vasten, ja kaadoin hänet selälleen makaamaan. Williamin silmissä häivähti jotain, jota olisin voinut sanoa epävarmuudeksi, mutta en ollut aivan varma. Asetuin Williamin ylle, ja tunsin kasvoillani olevan maailman typerin virne.

" Hmm. Katsotaanko kuinka kauan kestää ennen kuin alat anella?" sanoin leikkisästi ja katsoin suoraan Williamin kirkkaisiin silmiin. Niissä näkyi himoa. Williamin käsi laskeutui käsivarrelleni. Hän alkoi piirrellä kuvioita sormellaan. Läpsäytin käden pois, ja Williamin ilme venähti.

" Eipäs kosketa." 

" Anna minun viedä." Jatkoin kun näin Williamin kasvoilla hämmennystä. Hän ei sanonut mitään mutta sain vastaukseksi nyökkäyksen.

 William luovutti minulle ohjat, vaikka  näin että hän ei pitänyt ideasta aivan täysin. Jokin sai hänen lihaksensa jännittymään ja hän vaikutti kireältä.

" Rentoudu." Kuiskasin hänen korvaansa, kun painoin suudelmia hänen kaulaansa.

William yritti saada itsensä rentoutumaan, ja nauttimaan hetkestä mutta hän oli yhtä jäykkä kuin hetki sitten. Käteni liikkuivat hänen lihaksista seläkäänsä myöten, enkä voinut muuta kuin ihmetellä miten paljon William oli joutunut tekemään töitä lihaksiensa eteen.

" Raven." Williamin ääni oli käheä ja täynnä tunnetta. Kun katsoin häntä suoraan silmiin näin niissä piiloteltua pelkoa, jota hän ei selvästikkään halunnut näyttää. 

" Niin?" Kysyin ja jatkoin yhät katsomista niihin upeisiin sinertäviin silmiin, jotka onnistuivat viemään aina huomioni.

" Minun pitää kertoa sinulle eräs asia." Hänen äänensä tärisi, ja hän siirtyi kauemmas. Mitkä ikinä Williamilla oli mielessään se ei voinut liittyä mihinkään mukavaan. 

William

Ravenin katse poltteli, kun siirryin kauemmas miehestä jota rakastin yli kaiken. Kun Raven oli koskettanut minua se oli tuntunut taivaalliselta, mutta samalla hän oli avannut menneisyyteni haavat uudelleen. Se mikä hetki sitten oli ollut nautittavaa oli nyt jo menneisyyteni kauhujen seassa. Raven odotti että sanoisin jotain, mutta huomasin että oli vaikea puhua jostain niin monimutkaisesta.

" En taida pystyä siihen." Oli ainoa mitä onnistuin sanomaan kaiken sen hiljaisuuden jälkeen.

" Okei. Ei kiirehditä sen kanssa sitten." Raven sanoi, ja oletin hänen katoavan viereltäni. Hän ei kadonnut hän ei kysellyt enempää, ei sanonut juuri mitään, mutta hän asettautui vierelleni. Pian hänen sormensa piirtelivät kuvioita vatsalleni ja käsivarsilleni.