Naamion Takana

Kuudes luku

Raven

Seisoin puutarhassa odottamassa, ja tunsin sydämmeni hakkaavan rinnassani. Kämmeneni hikoilivat ja pyyhin niitä housuhini. Tämä on huono idea. Minun pitäisi vain lähteä pois. Vielä pystyn katoamaan takaisin tanssiaisiin. Ei en voi tehdä sitä. Joten jumituin paikoilleni odottamaan mysteeristä ihailijaani. Pian mustaan ja punaiseen asuun sonnustautunut nuorimies ilmestyi näköpiiriini. Hänen kasvoillaan oli naamio joka peitti suurimman osan hänen piirteistään. Suuni kuivui ja jalkojani heikotti. Näky oli mitä mahtavin. Kuka ikinä naamion takana oli, hän osasi kantaa itseään kuin ylhäinen. Sydämmeni taisi pysähtyä hetkeksi ja sitten lyödä uudelleen eri tahdissa. Veronica oli lähellä, ja tiesin että hän tulisi väliin heti jos jokin menisi pieleen.

Mies astui aivan eteeni, ja haistoin hänestä lähtevän herkullisen tuoksun. Siniset silmät loistivat lumoutuneena, ja olin kuolla paikalleni sillä hetkellä.

" Pahoittelen että olen hieman myöhässä." Miehen ääni oli käheä tunteesta, mutta se teki hänestä entistäkin seksikkäämmän.

" Olet juuri ajoissa." onnistuin saamaan sanat suustani.

" Haluaisitko lähteä kävelylle?" Hän kysyi ja pystyin ainoastaan nyökkäilemään vastaukseksi. Hän tarjosi minulle kättään, mutta en pystynyt tarttumaan siihen jännitykseni takia. Jos mies pettyi sitä oli vaikea huomata. Kuljimme syvemmälle puutarhaan. Pensaat ja puut kohosivat upeina sivuillamme, mutta en siltikään saanut katsettani irti naamioituneesta miehestä. Miehen huulet vaikuttivat etäisesti tutuilta, mutta pääni oli niin pyörryksissä etten olisi erottanut jalkaa kädestä. Edessämme alkoi kohota puinen pavilijonki, jota ruusun köynnökset kiersivät. Paikka oli lumoava, mutta vierelläni kulkeva mies oli kaikkein lumoavin.

" Raven." hän lausui nimeni kuin hyväillen, ja tunsin erektion kasvavan housuissani. Mieleen alkoi virrata kaikenlaisia epäsopimattomia kuvia, ja pudistin päätäni huomaamattomasti, jotta kuvat alkaisivat kadota. Yksi katsaus kuitenkin niihin sinisiin silmiin ja mielikuvat palasivat entistä rajuimpina. Hitto. Erektioni tykytti housujani vasten, mutta hillitsin haluni. Vastahan me tapasimme ja nyt jo riisuin miestä silmilläni. Okei Raven hillitse itsesi, käskin itseäni.

En pystynyt siirtämään silmiäni tästä lumoavasta otuksesta, ja halusin koskea häntä. Tartuin miehen käteen, ja yllätyin sen lämmöstä. Käsi tuntui kuumalta, mutta en kiinnittänyt siihen enenpään huomiota.

" Raven haluan nähdä kasvosi." Miehen kädet liukuivat kohti kasvojani, mutta jäivät odottamaan vastaustani. Nyökkäsin, sillä olin kadottanut puhekykyni kokonaan. Hyvin hellästi hän siirsi naamion pois kasvoiltani, ja lopulta se putosi maahan. Miehen sormet koskettivat kasvojani, ja tyytyväinen henkäys karkasi huuliltani. Välillämme oli sähkövirta, ja tämä mies tuntui hallitsevan sydämmeni sykettä yhdellä kosketuksella.

Yläpuolellamme loisti kuu, mutta siniset silmät näyttivät lumoavimmilta kuin mikään taivaan kappale koko universumissa. Mies nuoli huuliaan ja minä halusin ne omiani vasten.

" Kuka olet?" Kysymy karkasi ja särki välillemme syntyneen lumouksen. Miehen kädet putosivat sivuille, ja tunsin äkillisen pistoksen sydämmessäni.

" Raven. Et halua tietää." hän sanoi surullisesti, mutta minä halusin vastauksen.

" Haluan tietää." Sanoin vaativasti. Mies käänsi minulle selkänsä, ja odotin hänen lähtevän pois mutta hän vain alkoi näpertää ruusuja.

" Pyydän. Haluan tietää kuka sinä olet." olin valmis anelemaan häneltä vastausta polviltani, kunhan vain saisin vastauksen.

" En pysty siihen Raven." ääni oli surullinen, ja ne siniset silmät kantoivat maailman suruja.