Seitsemäs luku

566 29 2
                                    

William

 Pääsin alakertaan kun kuumuus sisälläni alkoi kasvaa entisestään. Veronica näytti huolestuneelta voinnistani. En itsekkään tiennyt mikä minua vaivasi, mutta tiesin että se tulisi pahenemaan entisestään. Näkökykyni alkoi vaihdella, enkä saanut sitä kuriin millään. Veronica vieressäni tuoksui hyvälle ja halusin suudella hänen punaisia huuliaan, mutta pudistelin sellaiset ajatukset mielestäni. Jokin oli vialla, mutta mikä. Erektioni tuntui huutavan minulle että täällä olen ja tuossa vieressä on kaunis nainen, mikset käytä minua? Kurkkuni tuntui kuivalta, ja nuolin huuliani. Kehräys karkasi huuliltani ja himo kasvoi sisälläni. Halusin työntää Veronican seinää vasten ja tehdä lopun tästä kamalasta himosta. Avonainen kirja pomppasi mieleeni ja muistin sen käsittelevän kiimaa. VOI EI!! Voi eivoieivoieivoiei. Kiima!! Tämä ei tiedä hyvää.

" Veronica vie minut huoneeseeni." Paniikki oli kirjailtu koko olemukseeni. Tämä saattaisi tarttua Veronicaan. VOI EI! Luoja kiltti anna hänen säästyä. Rukoilin koko sydämmestäni että en tekisi mitään kunniatonta Veronicalle. Muistikuvat matkastamme olivat hämäriä, mutta kun pääsimme ulos haistoin maan ja tunsin itseni vapaaksi. Ihoni alkoi muuttaa väriä vihreäksi. Veronican tuoksu oli hyvin houkutteleva ja olisin ollut hänen kimpussa ellei Ravenin kasvot olisivat ilmestyneet mieleeni. Siinä oli joku jonka voisin ottaa, jos kohtalo vain niin antaisi. Hänellä oli ne ihanan ruskeatsilmät jotka suorastaan tuntuivat pohjattomilta.

" Mitä tapahtuu?" Veronica kysyi hitusen paniikinomaisesti, kun huomasi ihoni muuttuvan vihreäksi.

" Ei mitään hyvää. Vie minut huoneeseeni, ja sitten käy hälytä joku opettajista paikalle." Puhuminen oli outoa halusin murista ja karjua, mutta onnistuin saamaan hillittyä haluani. Tunsin kuumenevani kauttaalta, ja pystyin haistamaan Veronican tuoksun voimistumisen. HITTO! EI HYVÄ! Jos hän on seurassani liian kauan, myös hän saa kiiman ja sitten vasta kunnon soppa onkin keitetty. LOISTAVAA WILLIAM! AIVAN HELVETIN HYVÄ ETTÄ OTIT VERONICAN MUKAASI! Huusin itselleni mielessäni. Yritin kävellä ilman että olisin käynyt Veronican kimppuun kuin jokin luolamies, ja sen takia näytti siltä kuin en olisi hallinnut tasapainoani.

Pääsimme huoneeseeni, kuin ihmeen kaupalla. Veronica auttoiminut istumaan sängynreunalle, mikä oli erittäin huono ajatus. Mieleni täyttyi kuvista joissa repisin Veronican mekon hänen yltään, ja painaisin hänet sängylleni. En edes halunnut seksiä Veronican kanssa, mutta kiiman takia kaikki mikä liittyi seksiin tuntuihyvältä idealta.

" William mitä on tekeillä?" Veronica kysyi nyt peittelemättä paniikkiaan.

" Kiima. Luulen että tapaaminen Ravenin kanssa aiheutti kiiman alkamisen. Sinun ei pitäisi olla lähelläni, sillä se saattaa tarttua sinuunkin." Kehräsin kun haistoin Veronican jasmiinimaisen tuoksun. Pystyin jopa haistamaan että Veronica oli melkein valmis parittelemaan. HIIITTTOO!

" Hae opettaja tai joku paikalle, ja pian tai minä olen pian sinussa kiinni." Puristin käteni nyrkkiin kun puhuin. Veronica ampaisi ulos huoneestani, mutta pystyin yhä haistamaan ilmassa leijuvan naaraan tuoksun. Murisin himosta ja olin vähällä lähteä Veronican perään ja raahata hänet huoneeseeni.  Tarrauduin sänkyni lakanoihin ja revin niitä jotta saisin jotain tekemistä, johon ei liittyisi viattomien naisten raiskaaminen.

Minuutti toisensa jälkeen oli kulunut, kun joku koputti oveeni, mutta se oli tuntunut vuosilta eikä minuuteilta. Oven takana seisoi uros hajusta päätellen, ja tunsin että hän oli kilpailijani tämän naaraan takia. Ajattelutapani oli jopa saanut uudenlaisen tyylin. Murisin varoittavasti, vaikka en tiennyt miksi. Ovi avattiin ja sisään marssi maailman komein uros. Tummat piirteet hänessä lumosivat minut.  Uroksesta lähtevä tuoksu oli jopa kymmenen kertaa parempi, kuin naaraan tuoksu.

Naamion TakanaWhere stories live. Discover now