Naamion Takana

Neljäs luku

Raven

En juuri saanut nukuttua viime yönänäkään, joten olin valvonut melekin koko yön miettien vaihtoehtojani. Tänään vietettäisiin tanssiaisia, ja tänään minun pitäisi myös tehdä päätökseni. Valitettavasti päätöksen tekeminen ei ollut helppoa, ja valintani muuttui joka viiden minuutin välein. Prinssi William ilmestyi ruokalaan näyttäen komealta, kuten aina ennenkin. Käänsin katseeni takaisin lautaselleni, ja jatkoin syömistä. Tyhjät paikat vieressäni vain pahensivat yksinäisyyden tunnetta sisälläni. Olin pyytänyt Zeroa liittymään seuraani, mutta hänellä oli muita suunnitelmia jotka vaativat hänen huomiotaan. Tytöillä taas oli tyttöjen juttuja hoidettavana, joten jäin yksin. Olin aina yksin. Edes isäni ei halunnut minua. Minut oli aina jätetty yksin, ja niin myös tulisi olemaan jatkossakin.

Isäni oli lähettänyt minut pois jo hyvin nuorena. Kiertelin eri oppilaitoksissa opiskelemassa, ja näin hyvin harvoin muuta perhettäni. Isäni tuli paikalle, kun hänen läsnäoloaan vaadittiin muttei sanonut minulle sanaakaan. En edes enään muistanut miltä äitini näytti, ja oliko minulla sisarruksia. Isäni ollessa paikalla käyttäydyin kohteliaasti, kuten minulta odotettiinkin, mutta vaikka tein mitä hän ei huomioinut minua.

Palasin mietteistäni nykyhetkeen. William keskusteli toisen prinssin kanssa jostain, mutta en tiennyt mistä. Näin vain ainoastaan hänen ihanien huuliensa liikkuvan ja muodostavan sanoja. Söin lautaseni tyhjäksi maistamatta juuri mitään. Ruokalassa ei ollu yhtä ainoatakaan tyttöä, mutta siihen oli oikein hyvä syy. Tanssiaisia varten he olivat huoneissaan kaunistautumassa, ja siinä menisi aikaa jotta he olisivat omasta mielestään tarpeeksi kauniita.

William nousi paikaltaan, ja lähti luultavasti valmistautumaan tanssiaisia varten. Katseeni oli jumittunut prinssin selkään ja katsoin hänen sulavaa liikehdintäänsä. Palautin astiat ja tein lähtöä huoneeseeni. Zero näytti helpottuneelta kun avasin oven ja astuin huoneeseen.

" Mikä hätänä?" Kysyin kohteliaasti.

" Tein niin kuin sanoit ja juttelin sille tytölle. Pyysin hänet tanssiaisiin kanssani, mutta minulla on ongelma." Zeron kädet haroivat hiuksia jatkuvalla syötöllä.

" Mikä ongelma? Ehkä voin auttaa sinua."

" En osaa tanssia." Zero myönsi, ja hän näytti häpeävän taidottomuuttaan.

" No onneksi minä osaan. Voin opettaa jos haluat." Ehdotin ja Zero näytti helpottuneelta.

" Tekisitkö sen minulle?"

" Tietenkin. Et voi mennä tanssiaisiin tytön kanssa jos et osaa tanssia."

" Okei opeta minua."

Vietin kokonaisen tunnin opettaen Zerolle tansseja, jotka hän oppi yllättävän nopeasti. Huoneemme oli pieni, mutta onnistuimme silti tanssimaan suht hyvin.

" Kuule Raven olet ihan kiva kaveri, mutta jos muut kuulevat tästä hoitelen sinut omin käsin tajuatko?" Zero sanoi kun lopetimme tanssimisen, ja minä nauroin.

" Ei hätää salaisuutesi on turvassa kanssani." Sanoin ja iskin silmää hänelle. Sain taas tyynyn päin kasvojani.

" Älä edes unelmoi." hän sanoi mutta kuulin naurun hänen äänessään.

" Aina voi yrittää." sanoin leikkisästi, ja Zero pyöritteli silmiään minulle.

" Tuletko tanssiaisiin?" Zero vaihtoi aihetta, ja kaiveli kaapistaan juhla-asuaan.

" Taidan jättää väliin." Istuuduin sänkyni reunalle lukemaan oppikirjaa, vain jotta saisin jotain muuta ajateltavaa.

" Oletko varma?" Zero tarkkaili ilmettäni, ja minä pidin itseni neutraalina.