Naamion Takana

Kolmas luku

William

Raven oli pukeutunut siniseen ja mustaan juhla-asuun. Hänellä oli harmaa naamio kasvoillaan, joka teki hänestä entistäkin upeamman näköisen. Tunsin erektion kasvavan housuissani, kun katsoin Ravenia. Ympärilläni parveili satoja naisia ja miehiä, mutta vain yhdellä oli väliä. Eikä hän edes katsonut suuntaani. Keskiyö lähestyi ja minun oli aika käydä vaihtamassa vaatteeni tapaamista varten. Vaihdoin punaiseen ja mustaan juhla-asuun. Asetin toisen naamion kasvoilleni, ja tunsin jännittyväni entisestään. Kävelin uudessa naamiaisasussani ihmismassan läpi, ja suuntasin kulkuni kohti puutarhaa. Raven oli jo paikalla ja sydämmeni teki voltin rinnassani. Kämmeni hikosivat ja halusin pyyhkiä niitä housuihini, mutta en uskaltanut näyttää hermostuneisuuttani.

Ravenin silmät paloivat himosta, kun lähestyin häntä. En voi enään perääntyä. Sanoin itselleni ja astuin aivan hänen eteensä. Tummat silmät kohtasivat omani, ja niissä käväisi monen monta tunnetta. Hyväksyntä paistoi päällimmäisenä.

" En ollut varma tulisitko." Ääneni oli käheämpi, kuin koskaan ja jouduin selvittelemään kurkkuani.

" No minä tulin." Ravenin katse liukui pitkin vartaloani, ja erektioni nytkähti housujani vasten.

"Menisimmekö kävelylle?" Ehdoitin, jotta lakkaisin riisumasta Raveniä mielessäni. Sain vastaukseksi nyökkäyksen, ja se kelpasi minulle. Kävelimme syvemmälle puutarhaan hiljaisudessa. Tunsin sydämmeni takovan rinnassani, kun harkitsin vaihtoehtojani. Puinen pavilijonki kohosi edessämme, ja me hiljensimme tahtiamme.

" Raven." Sanoin hänen nimensä ja hän katsoi minua silmät palaen, kuin pienet kekäleet. Halusin suudella häntä, joten nojauduin lähemmäs häntä. Tiesin eteneväni liian nopeasti, mutta minun oli saatava tehdä tämä. Huuleni koskettivat kevyesti hänen huuliaan, ja odotin hänen vetäytyvän minusta kauemmas. Kun hän ei vetäytynytkään jatkoin suudelmaa ja kuulin hänen henkäisevän äänekkäästi huuliani vasten. Syvensin suudelmaani, ja tunsin Ravenin sulavan käsivarsilleni. Kun lopulta erkanimme hengitin raskaasti, ja katsoin himoitsevasti Raveniä. Hän työnsi minut pavilijongin pylvästä vasten ja jatkoi suutelemista. Kevyestä suudelmasta oli yhtäkkiä tullut vaativa ja minä äännähdin tyytyväisenä hänen huuliaan vasten. Sormeni upposivat hänen tummiin hiuksiinsa ja vedin hänet lähemmäs itseäni toisella kädellä. Hieroin erektiotani häntä vasten ja kuulin himokkaan murahduksen korvani juuressa. Ravenin huulet liukuivat kaulaani pitkin imien ja minä tärisin himosta hänen allaan. Hengitin kiivaasti, ja käteni kulki pitkin Ravenin vartaloa ja lopulta pääsin hänen paitansa alle. Kuuma iho kättäni vasten tuntui taivaalliselta ja halusin repiä Ravenin paidan auki. Kovat lihakset liikkuivat sormieni alla, kun aloin avata hänen paitansa nappeja. Raven palasi suutelemaan huuliani ja me hukuimme toisiimme. Vaihdoin asentojamme ja painoin Ravenin pylvästä vasten. Olin onnistunut riisumaan Ravenin paidan ja takin samalla, ja nyt minä nuoli ja imin hänen kaulaansa. Kuljin koko ajan alemmas ja alemmas ja vieläkin alemmas.

Putosin lattialle himokkaana, ja pää pyörällä. Katseeni kiersi huoneessa etsimässä Raveniä, mutta hän ei ollut siellä. Kaikki oli ollut vain unta. Yhtä mehevää ja himokasta unta. Ärtyneenä potkaisin lähimmän kirjan seinään, ja palasin sänkyyni. Kello näytti olevan vielä liian vähän, eikä ollut mitään järkeä lähteä minnekkään. Yritin nukahtaa uudelleen, mutta en enään pystynyt. Valtava erektio tuijotti minua, kuin odottaen että se otettaisiin käyttöön. Työnsin käteni boksereideni alle ja tartuin sykkivään erektiooni. Olin tulla jo sillä hetkellä. Hyväilin itseäni, ja Ravenin kuva pavilijongin pylvästä vasten palasi mieleeni. Sain orgasmin joka tuntui jatkuvan jatkumistaan.Se oli pisin ja ehdottomasti nautinnollisin orgasmi jonka olin koskaan saanut.

Veronican piti tulla tänään käymään huoneessani, mutta en ollut sanonut kellon aikaa. Hoidin kuninkaallisia velvollisuuksiani, kirjoittamalla kirjeitä isälleni ja muille tärkeille henkilöille kuningaskunnassani. Onneksi meillä ei ollut oppitunteja tanssiaisten järjestämisen takia, mutta samalla se oli yhtä tuskaa. Tiesin että Raven ja Veronica olivat mukana juhlien järjestämisessä, joten en voisi häiritä heitä. Raveniä en edes voisi häiritä ennen tanssiaisia. Tulisikohan hän? Kirjeiden jälkeen aloin tehdä kotiläksyjäni, sillä en halunnut jäädä jälkeen opinnoissani. Luin dragonomian oppikirjaa, jossa kerrottiin kiimasta. Aihe ei ollut juuri mitenkään ihmeellinen, eikä teksti tuntunut mielenkiintoiselta. Silmäilin tekstiä läpi ja odotin Veronicaa. Siirtelin tavaroita paikasta toiseen ja huomasin että se aiheutti enemmän sotkua, joten lopetin. Rummutin sormillani pöydän pintaa ja tuijotin ikkunasta ulos. Mitä tehdä? Mitä tehdä? Kysymys toistui mielessäni miljoona kertaa.

Monta tuntia myöhemmin Veronica koputti ovelleni. Avasin oven näyttäen neutraalilta, vaikka sisäisesti hihkuin onnesta. Astuin sivuun ja tein Veronicalle tilaa. Hänen katseensa kiersi huoneessani kiinnostuneena. Tavarani lojuivat sikin sokin, mutta huone silti näytti siistiltä jollain tasolla.

" Mistä halusitkaan keskustella?"

" Onko Raven tulossa?"

Esitimme kysymyksemme yhtä aikaan, mutta Veronica vastasi kysymykseeni ensimmäisenä. Tätä tietoa olin odottanut koko päivän kauhulla, mutta myös innolla.

" Näyttäisi siltä."

" Hyvä." Tunsin helpotuksen aallon kulkevan lävitseni. Raven oli siis luultavimmin tulossa tanssiaisiin, tieto tuntui lohdulliselta. Sitten kävin mahdollisimman nopeasti suunnitelmani ja aikataulun läpi. Veronica on hyvä kuunelija, ja hän antoi minulle hyviä neuvoja suunitelmaani varten. Hän poistui huoneestani myöhään illalla, ja minä palasin hermoilemaan kirjoituspöytäni äärelle. Katsoin kuun vaihtavan asentoaan taivaalla, ja lopulta päätin yrittää nukkua. Olin yllättävän uupunut kun suljin silmäni, valtavassa sängyssäni.

Heräsin aikaisin aamulla ja tunsin itseni virkeäksi. Tänään vietettäisiin tanssiaisia, joten minun piti piilottaa toinen asuni. Aurinko ei ollut vielä noussut, joten nappasin toisen asuni mukaani ja poistuin huoneestani. Kaikki olivat huoneissaan nukkumassa, joten minua ei huomattaisi. Piilotin asuni ja naamioni tyhjään varastomaiseen huoneeseen, jossa kukaan ei koskaan käynyt. Palasin huoneeseeni, ja tuijotin valkeaa juhla-asuani hymyillen leveästi. Tämä päivä tulisi olemaan paras päivä koko olemassa olossani. Pääsisin vihdoinkin Ravenin eteen todistamaan rakkauttani. Naamani vääntyi surulliseen ilmeeseen, kun muistin että hän ei näkisi kasvojani. Kiroilin mielessäni, mutta tiesin että niin olisi kaikkein parasta. Pystyin melkein kuulemaan ruoskan iskut mielessäni, ravistelin päätäni hetken jotta en ajattelisi menneisyyttä. Näin on parasta toistin mielessäni.

Tanssiaisten alkuun olisi vielä monta tuntia, joten kiertelin käytävillä ilman päämäärää. Minulle kumarreltiin kunnioittavasti, kun satuin kulkemaan alempaan luokkaan kuuluvien ohitse. Tunsin jännittyväni enemmän, mitä lähemmäs tanssiaisia pääsimme. Ruokala kuhisi äänekkäästi puhuvista nuorista miehistä, eikä tytöistä näkynyt vilaustakaan. Raven istui yksinään syömässä, ja näytti hieman surulliselta. Halusin mennä lohduttamaan häntä, mutta silloin olisin paljastanut itseni. Joten kasasin ruokaa lautaselleni ja istuuduin vakiopaikalleni, mutta ruokahaluni oli kadonnut.

" Kuulitko jo että Hesperos järjestää miekkailu kokeet ensi viikolla?" Vieressäni istuva prinssi June kysyi leveästi hymyillen.

" En sattunut kuulemaan, on ollut muita asioita mielessä." Vastasin kohteliaasti prinssille.

" Kuulin että Hesperos on kutsunut muut miekkamestarit paikalle." June kertoi innosta hehkuen.

" Pääsemme siis todistamaan taitomme mestareille."  Yritin näyttää innostuneelta, mutten juuri ollut. Mestarien tulo tarkoittaisi sitä, että opinnot useilla oppilailla oli loppumassa. Kuuluisinkohan minä siihen ryhmään? Toivottavasti. Aloin kaivata jo kotiin, koska sisareni Liviana oli kirjoitellut kirjeitä joissa hän sanoo kaipaavansa minua. Olin myös kiinnostunut mitä veljeni tekivät, mutta me emme juurikaan kirjoitelleet keskenämme.

June aloitti keskustella politiikasta ja vastailin hänelle epämääräisesti aina välillä. Katseeni kiersi ruokalassa, ja osui Raveniin moneen otteeseen. Tarkkailin hänen liikkeitään, mutta niin ettei kukaan huomannut että katsoin häntä. Poistuin ruokalasta kohteliaasti pyydellen anteeksi poistumistani  muilta seuralaisiltani.