Yume nk.
Junghyun: Jungkook oli 12, kun isä ja äiti päätti erota ja meille annettiin mahdollisuus valita halutaanko me mennä isän vai äitin matkaan. Vaikka todellisuudessa toisella oli pakko valita haluaako jäädä Busaniin ja periä isän jengi.
Junghyun piti taukoa ja sulki silmänsä ennen kuin jatkoi tarinansa kulkua.
Junghyun: Jungkookin kohtalo oli perjaatteessa jo päätetty siinä kun hän syntyi, sille ei annettu vaihtoehtoja kun vain jäädä sen hirveen ihmisen armoille. Mä halusin kertoa viranomaisille, mutta äiti kielsi. Koska se olisi koitunut meidän kohtaloksi...niin kuin se menikin.
Junghyun: Jungkook oli juuri täyttämässä 16, kunnes isä tajusi että Jungkook voi koska vaan jättää velvollisuudet siihen ja lähtee meidän perään kauas Busanista. Niin hän päätti tappaa meidän äitin. Mä ehtisin pakoon kauan ennen sitä.
Katsoin miestä suurin silmin ja huomaan kun kyyneleet valuvat miehen poskilla.
Junghyun: Syy siihen miksi mä nyt vasta tulin takasin Busaniin oli se, koska mä kuulin isän kuolleen. Ja et vihdoin mä voin löytää mun veljen ja saada edes pienen osan siitä perheestä takaisin minkä mä menetin vuosia sitten.
Pysyin hiljaa. Tämmöstä puolta en olekkaan kuullut isästä.
Yume: Isä...voi ehkä ottaa sut lämpimästi vastaan. Mutta asiasta voin erehtyä.
Junghyun: Onks sillä vaikeeta?
Yume: Isä on nyt uusi pääpomo. Niin stressii pukkaa, ja se onkin se syy miksi mä karkasin.
Junghyun ei sanonut mitään. Nopeasti hän vilkaisi minua ja katsoi takaisin eteensä ohikulkijoita kohti.
Junghyun: Jos sä haluat niin mä voin viedä sut takaisin.
Epävarmasti nyökkäsin ja tuo starttasi autonsa. Tulen varmasti katumaan tätä, mutta pakko minun on palattava ennenkun isä aiheuttaa kaaosta ja kuolleita ruumiita.
Takaisin kotiin ajo kesti lyhyemmän ajan, minkä kuvittelin. Pian olimme jo pääporttien kohdalla.
Junghyun ajoi autonsa lähelle pääportteja koska eihän tietenkään tuntemattomia päästetä ison rikollis pomon taloon ilman syitä.
Avasin portin ja johdatin setäni valkoiselle kartanolle, missä odottaa huolestuneet vanhemmat ja kunta.
Otin avaimet taskustani ja avasin oven, henkäsin syvää henkeä ja astuin sisään. Ilmapiiri oli kamala. Se oli surullinen ja pelokas.
Kun astuin enemmän sisään huomaan Yoongi-sedän istumassa sohvalla katsoen jotain puhelimelta.
Yume: ...yoongi?
Yoongi nosti katseensa puhelimesta ja tiputti sen lattialle. Suu oli ammollaan ja silmät pyöreinä. Hän melkeinpä juoksi luokseni halaamaan, hän vain tiukensi halia
Yoongi: Sä olet turvassa, luojan kiitos.
Halatessani kummisetääni silmäni alkoivat kostua. En tiedä johtuiko se siitä että kohta joudun kohtaamaan isäni raivokkaat kasvot vai ihan vain siksi koska oli kamala koti-ikävä
Yoongi irrotti otteestaan ja tuijotti miestä joka seisoi tumppu suorana takanani. Yoongi katsoi miestä ihmeissään.
Yoongi: ...Junghyun?
Junghyun: Sä tiedät mut?
Yoongi: Luuletko sä todella että mun johtaja kenen alaisuudessa olen ollut noin 20 vuotta niin ei kertoisi ja näyttäisi kuviaan perheestään?
Junghyun vain naurahti ja hieroi niskaansa.
Yoongi: Miten sä et ole kuollut?
Junghyun: Se on pitkä tarina.
Yoongi vain nyökkäs. Hän otti hennosti kädestäni kiinni ja veti sohvalle ja kertoi että ilmoittaa äidille ja isälle minun paluustani.
— —
Yoongi nk.
Päässäni pyörii miljoonia kysymyksiä. Miten hän on tänne löytänyt, tai miten hän on Yumen löytänyt?
Samalla kun yritin keksiä erilaisia senaarioita, avasin oven Jungkookin pimeään työhuoneeseen, missä miehen keskittyminen on täysin puhelimessa. Amara huomaa minut ovella.
Amara: Yoongi?
On se välillä outoa nähdä nämä kaksi samassa huoneessa kauemmin kuin viisi minuuttia ilman, että ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi ja myrsyisäksi.
Jungkook lopettaa puhelun ja antaa minun luvata tulla sisään, vaikka yksi talon omistajana minä en sellaista tarvitse.
Jungkook: Mikä nyt?
Yoongi: Meidän olohuoneen sohvalla istuu yks 16-vuotias tyttö, ketä kuuluu vissiin teille.
Amaran ja Jungkookin silmät olivat silmät kuin pöllöllä.
Yoongi: Plus siellä on sulle eräs vieras Jungkook.
Jungkook ei jää arvuuttelemaan kenestäköhän aijon puhua vaan lähtee samantien ohitseni Amaran seuraamana kohti olohuonetta, missä Yume ja Junghyun tällä hetkellä olevat.
Amara on ensimmäinen ketä menee halaamaan tytärtään.
Amara: Missä sä olet ollut!?
Yume: ...Anteeks
Yume pyytelee anteeksi silmät kosteana katsoen molempien vanhempien silmiä, etenkin Jungkookin kenen silmät on tarrautunut erääseen toiseen, joka seisoi olohuoneemme ovensuussa.
Jungkook: Junghyun?
Junghyun hymyilee
Junghyun: Hei pikkuveli.
—— ——
Eyyy
Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää, töitä lähinnä, mikä on siis aiheuttanut mun epäaktiivisuuden täällä wattpadissa.
Mutta mä olen elossa, mun kirjat on elossa. Mä kyllä käyn melkein joka päivä täällä katsomassa ilmoitukset ja lukemassa mun kirjoja ja vedän kunnon myötähäpeät kuinka oon kirjoittanu.
Toivottavasti te olette nauttineet teidän kesälomasta. Mulla ei nyt juurikaan sitä ole ollut.
Love yahh😍
Ja kyllä toi loppu oli samanlainen kohtaus kun Vampyyri päiväkirjoissa kun Damon ja Stefan kohtas ekan kerran sarjassa.
Ja kyllä minulla on ollut aika vanha obsessio vampyyri päiväkirjoihin ja the originalsii mut ei siitä enempää
...team damon😉
YOU ARE READING
𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦 (2)
Teen Fiction(GANGSTER SHITTIE AGAIN) Se on vihdoin täällä... Yume kärsii mahdottomasta elämästään ison mafian tyttärenä ja joutuu kärsimään isänsä laatineista isoista säännöistä ja rajoituksista. Pian Yumelle saa riittää ja hän lähtee kotoa huonojen olosuhtei...
