(GANGSTER SHITTIE AGAIN)
Se on vihdoin täällä...
Yume kärsii mahdottomasta elämästään ison mafian tyttärenä ja joutuu kärsimään isänsä laatineista isoista säännöistä ja rajoituksista.
Pian Yumelle saa riittää ja hän lähtee kotoa huonojen olosuhtei...
Nyt on minun vuoroni istua piinapenkissä kuunellen vaimoni huutoa ja syylistämistä.
Amara: Onko sulla edes pikkasen järkeä päässä!
Olin vastaamatta. Olen ylpeä mitä tein. Se pojan riekale saa pysyä kaukana tyttärestäni.
Amara: VASTAA KUN PUHUTAAN JUNGKOOK!
Jungkook: ON JÄRKEÄ PÄÄSSÄ! Mä haluan sen kakaran kauas mun tyttärestä.
Amara: Huomaatko sä mitä sä teet?! Sä riistät siltä aivan kaiken!
Jungkook: TÄMÄ ON MUN TAPA SUOJELLA!
Amara: TÄMÄ TAPA VIE SUN PIKKU TYTTÖS KAUAS SUSTA KUIN KETÄÄN MUISTA!
Vaijenin. Se on kyllä aivan totta. Olen tainnut mennä liian pitkälle.
Jimin: Joko te lopetitte huutamisen?
Jungkook: Mitä sä haluat Jimin.
Jimin: Jin sai työs tehtyä ja-
Jungkook: Hyvä oliko muuta.
Amara: Näytä mulle se huone.
Jungkook: Tämä meidän keskustelu ei päättynyt vielä.
Amara: Oi kylläpäs päättyi.
Amara meni Jiminin perässä toimistostani ulos sulkien oven perässään. Raivoissani potkasin pienen pöydän rikki. Kaiken minä teen suojellakseni tätä perhettä ja tätä saan vastineeksi.
Amara nk
Kävelin huoneeseen Jiminin perässä, missä Jin hoiti Felixiä. Voin kuulla Yumen pieniä itkuja huoneesta.
Astelin huoneeseen ja siellä poika nukkusi sikeää unta ja tyttö itki pojan rinnalla.
Menin tytön luokse ja kosketin hiuksia.
Yume: Mä vihaan sitä...
Amara: Se rakastaa sua...
Yume: Aika outo tapa näyttää rakkautes.
Amara: Se on Jungkook.
Yume: Eikai Felix kuole?
Yume kysyi Jiniltä, joka oli sivusta katsonut meidän herkkää tilannetta.
Jin: Se olis voinut olla pahempikin. Meinaan luoti ei mennyt kauhean syvälle repääkseen mitään tärkeitä elimiä, ja oli helppo ottaa pois. Toki Felix menetti paljon verta että hän saattaa lepäillä pari päivää tuossa kunnossa.
Amara: Kiitos Jin. Sanotko Jungkookille, että jos vielä haluaa nukkua sängyssä niin tulee käymään.
Jimin: Ööö Jungkook lähti.
Amara: Mitä!?
Jimin: Joo. Näin kun sillä oli laukut täynnä tavaraa ja lähti autotalliin.
Juoksin samantien alakertaan toivoen Jungkookin olevan edelleen paikan päällä. Kuulenkin jo avainten kolinaa ja Jungkook onkin juuri lähdössä. Ampaisin autotalliin, missä Jungkook oli juuri avannut auton takaluukun pistämässä laukkujaan sinne.
Amara: Minne sä olet menossa?
Jungkook ei vastannut vain piti katseensa maassa. Pisti luukun kiinni ja käveli ajoneuvon ovien suuntaan ja oli avaamassa ajaajan ovea, kunnes minä pistin sen takaisin kiinni.
Amara: Jungkook...
Jungkook: Mitä.
Amara: Mitä sä teet?
Jungkook: Etkö sä kuullut mitä se tyttö sanoi. Mun oma pikku tyttöni vihaa mua.
Voin kuulla pienen surun miehen äänessä, kun hän katsoo minusta pois.
Amara: Joten sä vaan aijot lähteä.
Jungkook: Hetkeks aikaa. Annan Yumelle tilaa.
Jungkook avasi auton oven ja istui ratin taakse. Katsoi minua silmiin, pieni syyllisyys silmissään ja käynnisti auton. Hymyili minulle pikaisesti ja alkoi peruuttamaan samalla kun autotallin ovi alkoi nousta.
Pian en nähnyt autoa porttien ulkopuolella.
Kaikkee hän vain yrittää vain suojellakseen omaa perhettään.
Onpas lyhyt ja tylsä luku. Mutta tälläsii tylsii lukui oli täynnä ykkösessäkin joten hällä väliä xD
Öitä ja nukkukaa hyvin. Muistakaa pestä käsiä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
