𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦 (2)

FAMILY

Istun pienessä dinerissä hyvin pahasti isää muistuttavaa miestä vastapäätä tuijotellen pannukakkuuni kiusallisessa hiljaisuudessa.

Kumpikaan ei ole puhunut siitä asti kun saavuimme istumapaikoillemme.
Minua vain häiritsee niin paljon kuinka paljon hänellä ja isällä on joissain kohtia ihan samaa näköä.

Isä ei ole ikinä kertonut minulle isovanhemmista kuin vain sen että isoisä, ketä en edes saisi kutsua sillä nimellä oli täysi monsteri ketä ei mitään muuta halunnut nähdä kuin verta ja kipua ihmisissä.

Tyranniksi isä häntä kutsuu.

Mut en tiedä mitään isoäitistä tai että onko minulla setiä tai tätejä.

Junghyun: Eikö pannukakku maistu?

Heräsin ajatuskuplastani ja katsoin miestä suurin silmin.

Yume: Ei vaan mä...mietin.

Junghyun: Se pannukakku on parempaa lämpimänä kun kylmänä.

Hymyilin ja otin veitseni käteen ja aloin leikkaa pientä siivua.

Sitten hän aloittaa kysymyksen.

Junghyun: Joten Yume, miksi sä olet yksin täällä Busanissa? Heitettiinkö sut ulos vai?

Yume: Ei nyt ihan sillee

Junghyun: Vaan?

Yume: ...karkasin..

Junghyun huokaisee.
En tiedä tätä miestä ollenkaan. Onko häneen luottoa, onko hänkin jotain vihamiehiä isäni kanssa.

Junghyun: Sä muistutat hyvin kovasti erästä, mut saatan olla väärässä koska en ole nähny sitäkää ihmistä siitä asti kun se on ollu 12

Tää ei voi olla mitenkään sattumaa että hän juuri löysi minut puistosta ja otti minut kyytiin.

Junghyun: Sanoitko jo että mikä sun sukunimesi oli?

Sen minkä oppisin kauan aikaa sitten isältä ja äitiltä ettei vento vieraitten kanssa kannata puhua, mutta ei varsinkaan sanoa sukunimeä kenellekkään. Nytkun isällä niitä vihamiehiä villitsee kaupungit täynnä.

Yume: Kuule sä vaikutat todella mukavalta ja kiltiltä tyypiltä mut mun kannattais hankkii jostain yösija ennen kun tulee pimeä, Ciao

Otin takkini ja kassini mukaani ja juoksin ulos dineristä ennenkuin mies ehtisi tulla perääni.

Otin puhelimeni käteen ja aloin katsomaan hotelleja missä voisin asustaa tämän yön, mutta kaikki täällä Busanissa on kallista

Junghyun: Yume!

Sama auto ajaa viereeni ja alan kävelemään nopeempaa.

Tämä on nyt se hetki kun minut kidnapataan ja tapetaan.

Junghyun ajaa eteeni ja tulee ulos autosta.

Junghyun: Mulla ei ollu mikään tarkoitus pelästyttää sua, ja mä voin luvata etten mä halua sulle mitään pahaa.

Junghyun katsoi minua odottaen minulta mitään vastausta.

Junghyun: Syy miksi mä kysyin sun sukunimeä on se että mä haluan tietää oletko sä se kenestä mulle on kerrottu. Ja jos se olet sä niin mulla on mahdollisuus löytää mulle yks tärkeä ihminen.

Junghyun avaa minulle autonsa oven ja menin auton sisälle (älkää tehkö tätä)

Kiinnitin turvavyön, koska en edes tiedä miksi pyrin tähän, olen ventovieraan autossa. Haluan tietää kenestä hän puhuu.

Junghyun: Sun pitää luottaa muhun.

Nyökytin.

Junghyun: Oletko sä...Jeon Yume. Jeon Jungkookin lapsi?

Nyökkäsin hitaasti ja epävarmasti.

Odotan asetta tai puukkoa ja isoja sanoja uhkailemisesta, mutta sainkin mieheltä lämpimän hymyn. Mies ojentaa kätensä ja sanoo

Junghyun: Me ei ollakkaa virallisesti tavattukkaan, veljentyttö

------

Boring ass ending but whatever

Täällä taas, täällä näin, kohta on kesälomaaaaaaaa

Mulla alkaa jo ensviikon perjantaina kun samalla mulla loppuu työssäoppiminen ja ooon niiiiiiiiiiiiiiin hypeis ettete eees ymmärrräää

Jos joku ei tajunnu niin tämä kyseinen herra on Jeon Junghyun ketä on siis Jungkookin isoveli irl ja täs kirjassa.

Se oli se isoin juonen käänne mist oon puhunu.

Mä lupasin kirjottaa viime viikolla mut oon ollu niin epäaktiivinen täällä tosi pitkään niin sitten mä vähän niinkuin unohdin

Plus

Mulla ei tullu mitää inspiraatioo tai ajatuksii miten ja minkälaiseks mä tän luvun kirjoittaisin joten jos tuol teksittä on jotai sekavaa luettavaa niin se on ihan siitä syystä etten tienny mitäs hittoa mä tänne nyt kirjoitan

Katsotaan jos jaksaisin tänään kans päivittää poika ja valkoinen piano ja chatroomiin jotain, mut se nähään nähtäväksi.

Adios✨