(GANGSTER SHITTIE AGAIN)
Se on vihdoin täällä...
Yume kärsii mahdottomasta elämästään ison mafian tyttärenä ja joutuu kärsimään isänsä laatineista isoista säännöistä ja rajoituksista.
Pian Yumelle saa riittää ja hän lähtee kotoa huonojen olosuhtei...
Viskasin kansion työpöydälleni ja katsoin Yoongia silmiin joka on vain tuijottanut minua selaamassa antamaansa kansiota hysteerisesti.
Yoongi: Älä mua katso. Sä pyysit mua murtautumaan sen tietoihin ja tein työni käskettyä. Mä en voi sille mitään jos siellä on jotain mistä et ole tyytyväinen.
Huokaisin turhautuneena ja hieroin päänahkaani. Jos minun intuitioni sanoo että kyseinen ihminen ei ole luotettava, niin miksi hänen kaikki tiedot kertovat toista. Tulen ihan kohta hulluksi.
Jungkook: Oletko sä ihan varma että tässä on kaikki?
Yoongi: Olen
Jungkook: Aivan sata varma?
Yoongi: Mun kunniasanalla
Jungkook: Sulla ei ole ollu mitää kunniaa mua kohtaa enää monee vuotee
Yoongi: Mitäs oot niin ilkee ihminen
Jungkook: Et sinäkään mistää kiltemmästä päästä ole
Yume: Kiistelettekö te siitä että kumpi on kiltempi koska mä voin kyllä kertoo kumpi on siinä oikeassa.
Yoongi: Hah!
Jungkook: Ala Yoongi vetää mun toimistosta.
Yoongi nousi tyytyväisenä toimistostani ja viellä rapsutti Yumen päätä pois lähtiessään. Yume asteli lähemmäs työpöytää.
Yume: Äiti sanos että sä halusit puhua?
Nyökkäsin ja ohjasin hänet sohvalle istumaan. Tutkisin kaikki paikat jos jossain on sattuttamisen jälkiä tai ruhjeita tappelusta.
Yume: Isä mä olen kunnossa!
Jungkook: Jos joku satutti sua niin sanothan mulle? Ei edes haittaa jos se oli joku tästä ryhmästä
Yume: Mun kaikki sedät on ihania ihmisiä ja sä tiedät ettei niistä ketää mua satuttaisi.
Jungkook: Ei niistä koskaan tiedä.
Istuin tyttöni eteen pöydälle ja katsoin hänen suklaa silmiinsä. Minun silmien värit mutta selvästi äitinsälaiset.
Jungkook: Meillä oli hieman vaikeeta tossa muutama viikko sitten.
Yume: Hieman?
Jungkook: Ja mä haluan pyytää sulta anteeksi. Mä halusin suojella sua mutta en tiennyt miten. Sun äiti koki monenlaista vaan koska en kykeny sitä suojelemaan, en halua että koet samaa.
Yume: Kyllä mä sulle isä annan anteeksi. Mutta mä haluan että sä luottaisit kans muhun kun tulee Felixiin.
Pelkkä nimen kuuleminen pistää vereni kiehumaan, mutta annoin tyttöni jatkaa.
Yume: Mä ymmärrän että, sulla ja sen isällä on ollut vähän vaikeeta menneisyydessä mutta mä voin sulle sen lupaa että Felix ei ole sellainen. Ja mulla ei ystäviä oikein ole.
En ole yhtämieltä siitä että voiko siihen poikaan luottaa, mutta jos hän pystyy minulle todistamaan että on perhoselle hyvä ihminen niin annan hänelle armahduksen
Jungkook: Jos Felix kykenee todistamaan että hän ei ole niin kuin isänsä niin voin hänet armahtaa. Mutta mun luottamus pitää ansaita.
Yume nyökkäsi ja päästi leveimmän hymyn kasvoillensa ja hyppäsi syliini halaamaan. Ei ole tätäkään pitkään aikaan tehty.
Yume nousee halista ja lähtee toimistosta. Amara on katsonut herkkää hetkeä ovelta.
Amara: Kyllä sä pehmee osaat kanssa olla.
Jungkook: Kun tulee teihin kahteen niin pakko on olla.
Vaimoni tuli minua kohti ja levitti kätensä niskani ympäri ja veti minut suudelmaan. Vedin hänet lähemmäs kroppaani ja vain seisoimme siinä keskellä huonetta.
Illasta tuli hieman pitkä meille kahelle.
•
Anteeksi että näistä luvuista tulee kauheen lyhyitä. Yritän saada lisää motivaatiota kirjoittaa.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
