Sokeat kyyhkyset || JIKO || ✅

Luku 4

Joel

Loppu päivä studiolla meni hyvin, vaikka Nikoa ja Joonasta selvästi vielä nolotti ainakin vähän se päivällä tapahtunut juttu.

Kaikki alkoivat kello 9 jälkeen pistämään kamoja kasaan ja lähtemään. Niko ja Joonas jäivät minun jälkeeni studiolle hoitamaan vielä muutamaa asiaa.

Niko

"Hei Joonas voiks tulla jeesaan mua tän kaa vielä?"

"Joo tuun ihan just. Pistän tän yhen jutun tonne pöydälle ensin."

Minä ja Joonas jäätiin vielä hetkeksi studiolle. Piti vähän vielä säätää asioita ennen kuin voitaisiin lähtä.

"Niin mitä mun piti tehä?" Kuului takaani hetken päästä.

"Tää pitäs vielä viiä tonne niin jos sä veisit sen sinne niin mä sammuttaisin kaikki valot ja tarkistaisin, ettei mitään oo enään päällä."

"Juu mä voin viiä sen."

Noniin.. kaikki sähkölaitteet näyttäisivät olevan pois päältä. Enään valojen sammutus.

Sammutin kaikki valot yksitellen ja pistin ikkunoiden sälekaihtimet kiinni. Studiolla oli nyt hämärää, mutta siellä silti näki eteensä.

Kuulin Joonaksen askeleet takanani. Hän pysähtyi taakseni ja yllättäen halasi minua. Hymähdin.

"Etkö sä saanut tarpeekses jo päivällä?" Vitsailin.

Joonas päästi irti minusta ja minä käännyin samalla katsoen hänen kasvojaan.

"Tarpeeksi?" Hän naurahti. "Meillähän jäi asia ihan kesken."

Sitten tunsin Joonaksen huulet omillani. Hämmennyin hetkeksi, mutten perääntynyt Joonaksen suudelmasta.... Hän tuntui odottavan jotakin, mutta mitä?

Vastasin Joonaksen suudelmaan.. Miksi hänen suutelemisensa tuntui näin... oikealta?.. Mitä minä oikein ajattelen taas..

Joonas työnsi minut studion seinää vasten ja jatkoi minun suutelemistani..Hän tuntui haluavan minua vain enemmän.. Suudelma päättyi lopulta siihen, että molemmilta meinasi loppua happi kesken.

--
Joonas

Hitto...

Tasasin hengitystäni. Niko teki samoin.
Ei helevetti...miten tässä kävi taas näin...?

Niko katsoi mua hieman oudolla ilmeellä.

"Ööhhh..." Sain sanottua. Seisoin vain ja tuijotin lattiaa.

"Pitäs varmaan mennä." Sanoin ja lähdin kävelemään naulakkoa päin. Voi jeesus Joonas sun kaa. Mitä helvettiä nää teet? Puhu sille!!

"Niin kait." Niko vastasi ja tuli myös hakemaan takkiansa naulakolta.

Nyt oli jo myöhäistä sanoa mitään. Hitto. Miks mun piti tehdä tästä tilanteesta nyt näin awkward. Voi vitun vittu miks mulla tulee vain yhtäkkiä tällasii haluja suudella Nikoa nyt??

Kun olin kotona rojahdin sängylleni ja suoraan sanottuna halusin kadota maan päältä. Miten mun pitäs kohdata Niko huomenna taas studiolla? Ei hajuakaan.

"Kyyhkyläiset.." Ollin sanat muistuivat mieleeni.... Ei tää mun ja Nikon homma enään todellakaan ollut vain bromancea... Joel ja Olli (plus vähän Tommi ja Aleksikin) olivat olleet oikeassa jo kauan. Minä ja Niko ei oltu enään vain ystäviä... Pitiköhän Niko edelleen tätä vain bromancena?? Ei. Hän ei ole niin tyhmä..

--
Niko

Pääsin kotiin.

En oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella tai ylipäätänsä tuntea nyt. Se suudelma.. tai siis ne suudelmat olivat ihan erilaisia kuin mitä mun ja Porkon suudelmat yleensä olivat.

Onko mahdollista, että jätkät olivat olleet oikeassa kaiken tän aikaa?.. Minä ja Porko..

Rupesin prosessoimaan tarkemmin, että mitä oli studiolla hetki sitten tapahtunut. Alright. Ensinnäkin minä ja Joonas pistettiin studiota kuntoon pitkän päivän jälkeen. Päivällä Joonas oli jo suudellut mua hetken, mutta Joel keskeytti sen. Ja sitten kun Joonas tuli takaisin yhessä vaiheessa, minä löysin itseni suutelemasta häntä hetken päästä.

Siis olimmehan minä ja Joonas suudelleet ennenkin, mutta tämä kerta tuntui erillaiselta... intohimoisemmalta? En minä tiedä..

--

Piti tehä näitä kouluhommia vielä tänään, mut päätimpä sit kirjottaa tän luvun loppuun😀

Sanoja: noin 500+