Sokeat kyyhkyset || JIKO || ✅

Luku 3

Niko

En tiedä paljonko kello oli, mutta heräsin päänsärkyyn. Raotin silmiäni ja muistin, että olin Joonaksella ja nukuin näköjään hänen vierellään hänen sängyllään edelleenkin eiliset vaatteet päällä. Ainoastaan hattu puuttui päästä.

Olin ihan loppu joten puoliksi ajatuksissani pistin käteni Joonaksen ympärille ja vetäisin itseäni ja häntä lähemmäs toisiamme. Pidin silmiäni kiinni, mutta tunsin kuinka Joonas pisti oman kätensä minun ympärilleni ja niin me nukahdimme uudestaan käpertyneinä toisiimme.

--

Katsoin Aleksin pistämää viestiä whatsappiin. Hän oli pyytänyt, että kaikki pistäisivät tilannepäivityksen mahdollisimman nopeasti sinne, että tiedettäisiin, että kaikki olisivat varmasti kunnossa.

Vastasin, että kaikki oli hyvin ja Joonas vielä nukkui. Tommikin oli ok... Olli oli kuulemman vienyt Joelin omalle asunnolleen nukkumaan, ettei sille kävis mitään ja se oli nyt sitten ihan "kuolleena" ja oksentamassa. Mitäpäs joi niin paljon.

Oli klo 1 päivällä. Nousin sängyltä ja hiivin keittiöön etsimään buranaa. Burana löytyi ja otin sen veden kanssa. Sen jälkeen tein itselleni voileivän ja pistin kahvia tulemaan.

Joonas käveli keittiöön noin vartin jälkeen.

"Huomenta." Sanoin. "Mä tein sullekki sit voileivän jos haluut syyä jotain jossain vaiheessa."

Hän kiitti väsyneesti ja meni ottamaan buranaa itsekin. Sen jälkeen hän käveli makkariin ja tuli takaisin puhtaat vaatteet päällä ja nappasi voileivän pöydältä ja kaatoi vielä kahvia kuppiin.

"Mites muut?" Hän kysyi.

"Aleksi on kuulemman vaa väsynyt, Tommi ja Olli ovat about samassa tilassa ku me, mut Joel on ihan kuollu kuulemma." Luettelin.

Joonas hymähti ja totesi, että mitäpä meni juomaan niin paljo samalla, kun joi kahviaan.

--

Kello näytti jo puoli viittä. Ilmoitin Joonakselle, että joudun lähteen omalle kämpälle nyt. Ulko-ovella hän yllättäen antoi suukon poskelleni ja hymyili vähän ujosti. Hymyilin takaisin ja pörrötin hänen hiuksiaan vielä, ennen kuin astuin ovesta ulos ja aloin kävelemään kohti kämppääni, joka sijaitsi 1,5 kilometrin päässä.

Loppu iltana en itse tehnyt paljoa, siivosin kämppääni ja hommailin vähän kaikkea.

--
Seuraavana päivänä
--
Joel

Olin jäälleen studiolla etuajassa. Tällä kertaa sain kuitenkin yllättyä, sillä Niko ja Joonas olivat jo siellä. Joonas istui sohvalla ja Niko hänen sylissään. He molemmat katsoivat jotain puhelimiltaan.

"Huomenta." Sanoin.

"Huomenta." He vastasivat yhtäaikaa.

"Päätitte sitten korvata toissapäiväsen vai :D?" Kysyin.

"Vähä joo." He naurahtivat.

Meni vähä aikaa ja loputkin saapuivat. Sillä aikaa minä keitin kahvia.

--

Päivä meni aikalailla samalla tavalla kuin toissapäivänä. Työt sujuivat hyvin ja saatiin jopa muutama soitto. Meitä kutsuttiin esiintymään kesän festareille ja tottakai me sanottiin kyllä.

Kello näytti neljää. Tulin keittiöstä kahvikupin kanssa.

Tukehduin melkein kahviini ja repesin nauruun. Olli tuli melkeimpä heti katsomaan mitä helvettiä oli tekeillä ja repesi itsekin.

--
Niko

Seisoin sohvan vierellä Joonaksen kanssa. Olimme molemmat ihan punaisia. En mä oikeen tiiä mitä sinnä kävi ku yks kaks Joonas vetäs mut suudelmaan ja mä suutelin sit takas. Sitten Joel yllätti meidät, kun Joonas oli juuri painanut minut seinää vasten. Pahinta tässä oli se, että me ei olla oikeestaan ikinä kunnolla suudeltu selvinpäin ennen kuin nyt.

"Voi elämä teijän kaa :D" Joel sai sanottua naurunsa välistä.

"Ja te väitätte et teijän välillä ei oo mitään :D??" Olli sanoi ja jatkoi nauramista.

Aleksi ilmestyi jostain yhtäkkiä ja oli erittäin hämmentynyt.

En kestänyt siinä seisomista, joten kävelin nopeasti keittiöön ja otin lasin vettä. Hengitin syvään, laskin tyhjän vesilasin pöydälle ja pistin käteni naamalleni. Nolotti ja pojat jatkoivat nauramista. Sitten kuului Tommin ääni. Hän oli tullut takaisin kaupasta.

"Mitä ihmettä täällä on meneillään?" Hän kysyi.

"Hei Joonas mihin s- JOONAS?" Kuului Ollin suusta, jonka jälkeen kuului oven sulkeutumisen ääni ja juoksuaskelia portaikossa.

Menin äkkiä takaisin muiden luokse.

"Se vaa lähti." Joel selitti katsoen minua ihmeissään.

Mulkaisin heitä vihaisesti samalla painellen ulos ovesta. Tiesin ettei Joel ja Olli tarkottanu mitään pahaa, mutta Joonas oli selvästi pahoittanut mielensä jostakin.

--
Joonas

Nolotti. Nolotti liikaa joten vain lähdin puoliksi juosten pois ja istahdin ulos portaille ja hautasin naamani käsieni alle.

En ymmärtänyt mikä minuun oli tullut. Yhtäkkiä vain halusin suudella Nikoa enemmän kuin mitään muuta ja ei helvetti miten hyvältä se tuntui, kun hän vastasi siihen suudelmaan.

Kuulin askelia takaani.

"Joonas...?" Kuului tuttu ääni. Se oli Niko.

Meinasin ensin katsoa häntä päin, mutta päädyin päin vastaiseen. Nyt näköjään minua nolotti kohdata Nikokin. Hän istui vierelleni.

"Ooks sä okei..?" Hän kysyi varovaisesti.

Nyökkäsin ja uskalsin viimein katsoa häneen. "Kait.." sanoin.

Oli hetken ihan hiljaista. Päätin rikkoa hiljaisuuden kysymällä häneltä jotakin.

"Ummm... Eihän sua häirinnyt toi... toi suudelma...?" Sain kysyttyä.

Hän naurahti.

"Paras suudelma, jonka oon koskaan saanut." Hän sanoi ja virnisti.

"No hyvä." Hymähdin ja tunsin kuinka puna nousi poskilleni ja hymy palasi huulilleni.

Istuimme siinä hetken ennen kuin totesin, että eiköhän palata muiden luo. Nousimme ylös ja palasimme studiolle. Joel ja Olli olivat heti vastassa.

"Joonas me ollaan niin pahoillamme, jos me loukattiin sua jotenkin." Joel sanoi ja näytti olevan oikeasti todella pahoillaan.

Halasin häntä ja sanoin etteivät he loukanneet minua ja kaikki oli nyt ok.

"Missä Olli on?" Kysyin, kun tajusin ettei häntä näkynyt.

Joel astui sivuun ja Olli hyppäsi jostain hänen takaansa halaamaan minua.

"Sori Joonas." Hän sanoi.

"Hei- kuten mä äsken sanoin niin te ette loukannu mua ollenkaan." Sanoin ja hymyilin Ollille joka irrottautui minusta.

"Varmasti?"

"Varmasti."

"Hei eiköhän jatketa jo hommia!" Kuului. Aleksi oli ottanut kuulokkeet pois päästä ja näytti hieman turhautuneelta.

"Juu juu."

--

Täs olis nyt kolmas luku vielä!  Seuraavaksi jatkan tota mun Veren virtaus vierelläsi Jiko tarinaa ainakin 1 - 2 osan verran ennen kuin jatkan taas tätä! Toivottavasti ootte tykänneet tästä uudesta Jiko tarinasta! Itse ainakin oon tyytyväinen nyt tähän tarinaan :D

Sanoja: noin 850.