Scream for the broken

1.

Niko
"Nähään!" Aleksi huikkasi minulle sulkiessani tuon mustan Kian ovea. Katsoin kun tuo kaasutti pois paikalta syksyn sateiseen säähän. Laahustin kohti kerrotaloa. Treenit olivat menneet bändin kanssa samalla tavalla kuin ennenkin. Samaa tohellusta ja menoa. Joonas oli kertonut innoissaan jostain muijasta meidän muiden kiusoitellessa vähän. Pujahdin ovesta sisään tyhjään rappuun. Lähdin kävelemään portaita neljänteen kerrokseen koska hissi oli vieläkin rikki tai korjauksessa. Toisessa kerroksessa jonkun oven takaa kuului vauvan itkua. Toivottavasti sillä oli kaikki hyvin. Kolmannessa kerroksessa kuului huutoa. En tuntenut oikeastaan ketään rapustani mutta kolmannessa kerroksessa yhdessä asunnossa riideltiin aika paljon. Nousin viimeiset portaat ja kaivoin taskustani avaimet. Eteisen lattialla oli muutamia kirjeitä jotka nappasin käteeni. Suljin oven jottei Rommi livahda karkuun. Pian tuo kyseinen kissa tulikin puskemaan päätä jalkoihini. Laskin puhelimeni, lompakkoni ja avaimeni eteisen pöydälle kirjeiden kanssa ja nappasin Rommin syliini. Kengät potkaisin pois jalastani ja takkia minulla ei ollutkaan tällä kertaa mukana. Kävelin olohuoneeseen istuakseni sohvalle. Rommi hyppäsi sylistäni pois kun avasin television. Päädyin katsomaan jotain luontodokumenttia. Pian menetin mielenkiintoni tuohon ohjelmaan. Ajatukseni ajautuivat taas viime viikkoon. Erosin viime viikolla  tyttöystäväni kanssa. Suhde oli aika riitaisa. Riitelimme koko ajan niiden viiden kuukauden aikana . Milloin mistäkin. Ensimmäiset kuukaudet olivat olleet ihanat mutta sitten tilanne vain kärjistyi. Ja sitten sain hänet kiinni pettämisestä viime viikolla. Minun kämpässäni. Minun sängyssäni. Kyyneleet virtasivat pitkin poskiani ajatellessani koko asiaa. Itse ero ei satuttanut mutta se että syynä oli pettäminen satutti. Joka ikinen suhteeni on päättynyt siihen että joku pettää minua. Nousin sohvalta ja kävelin keittiöön veitsilaatikon luokse. Tiedän ettei tämä olisi mikään ratkaisu. Epäröin hetken mutta silti nostin hihaani ja vedin yhden viillon. Vingahdin kivusta. Katsoin kuinka veri alkoi valumaan viillosta. Vedin vielä muutaman lisää ennen kuin heitin veitsen tiskialtaaseen. Valahdin istumaan keittiön kaappia vasten. Ahdisti. Vittutti. Itketti. Inhotti. Itkin pää painettuna polviini. En tiedä kuinka kauan itkin ennen kuin kuulin jonkun avaavan ulko-oven. En jaksanut edes välittää, tulkoot sisään kuka ikinä olikaan. "Niko?" Nostin katsettani sen verran että huomasin Joonaksen seisovan melkein edessäni huolestuneena. Kyyneleet eivät vain lopettanut tulemistaan. "Hei ei mitään hätää Niko, mä oon tässä." Joonas sanoi kyykistyessä eteeni. "Anna J-jätti mut" kuiskasin. Joonas vain nyökkäsi vetäessään minut halaukseen. Aloin vain itkemään enemmän. "Pettikö se sua?" "Joo" Itkuni vain yltyi. "Voi Niko, sulla ei oo mitään hätää mää oon nyt tässä sun kanssa." Joonas sanoi silittäen selkääni.

"Niko sä tiedät että tää ei kuitenkaan oo ratkaisu tähän" Joonas sanoi puhdistaessaan viiltojälkiä. Mumisin vain jotain vastaukseksi. Istuin kylppärin lattialla Joonaksen touhutessa. Olin itkenyt silmäni turvoksiin. Eikö varmaan mikään ihme olekkaan.  Katsoin kuinka Joonas kieputti side harsoa näppärästi vasemman käteni ympärille. Pian Joonas istui viereeni kaakelilattialle. Nojasin pääni tuon olkapäätä vasten. "Miten se tapahtuu?" "Tulin viime viikolla kotiin treeneistä ja täällä se oli sängyssä jonku jätkän kanssa alasti nukkumassa. Eipä siinä menny kauaa tajuta mitä oli tapahtunut" Selitin Joonakselle hiljaisesti. "Miten sä osasit tänne just nyt tulla?" Kysyin vuorostani Joonakselta. "Tuli semmonen fiilis että sulla ei oo kaikki ihan kunnossa." "Kiitos että oot siinä" Joonas nosti kätensä ympärilleni. "Sitä varten ystävät on." Siinä me istuimme kylpyhuoneen lattialla. Onneksi Joonas oli tullut juuri nyt. Tätä juuri nyt tarvitsen, ystävää ja kuuntelevaa korvaa. Pian silmiäni alkoi painamaan väsymys . Viimeinen asia minkä kuulin oli jokin rysäys alakerrasta. Varmaan vaan ne naapurit. Silmäni painuivat lopullisesti kiinni nukahtaessani Joonaksen kainaloon.

Noniin tässä on nyt ensimmäinen luku! Mulle saa sitten tulla ehdottamaan juonen käänteitä tähän tarinaan tai mitä vaan. Mutta olkaa hyvä!
Words:560