Scream for the broken

11.

V a n e s s a

"Bensa loppu. Voi vittu!" Niko raivosi. Istuin tienlaitaan ja upotin käteni hiuksiini. Sehän meni mahtavasti.

Olimme kerenneet ajaa hieman yli 50km Rovaniemelle päin kylttien mukaan. Aukaisin hiukseni pompulalta jotta voisin laittaa ne uudelleen kiinni. Niko istui pian viereeni ensin vähän aikaa käveltyään ympyrää. Työnsin käteni taskuun koska ilma ei ollut mikääm järin lämmin näin lokakuussa ja käsiäni paleli. Taskussa sormiini osui jotakin kovaa. Voisiko se olla?

"Niko mun taskussa on mun puhelin!" hihkaisin. Painoin käynnistys nappulaa Nikon katsoessa innostuneesti. "No ei tässä paskassa tietystikään oo virtaa! Vittu!" parahdin paiskaten puhelimeni asfalttiin. "Vanessa älä heitä sitä!" Niko huusi napaten puhelimeni maasta mihin se oli päätynyt. "No nyt se ainaki on paskana." Niko pyöritteli puhelintani käsissään. "No vittu jee." Tuhahdin.

Mua vitutti, väsytti, särki käsiä ja oli nälkä. Ja kaiken lisäksi olemme jossain Jumalan selän takana jumissa. Mahtavaa, aivan helvetin mahtavaa.

"Tuolta tulee joku auto!" Niko alkoi hihkumaan. Totta tosiaan, tietä pitkin ajoi punainen Volvo. Aika uuden näköinen. Niko huitoi tien reunassa käsiään saadakseen auton pysähtymään. Autossa oli tummennetut lasit joten en nähnyt sisälle. Toivottavasti autossa ei olisi kidnappaajia.
"Vanessa me saatiin se pysähtymään! Me päästään ehkä pois täältä!" Niko hihkui vetäessään minut ylös tienreunasta. Kävelimme autoa kohti kun sen kuskin puoleinen ovi lennähti auki. Siis kirjaimillisesti lennähti.

"Niko oletko se tosiaan sinä?!" Et vittu ole tosissasi. "Damiano David?" Niko kysyi pysähtyen melkein jo auton kohdalle. "Niko mikä yllätys nähdä sinua! Ei olla nähty sitten euroviisujen. Ah, euroviisut! Ne olivat ikimuistoinen tapahtuma!" Damiano vain pulpatti Italian aksentilla varustetulla englannilla. "Mutta kysymys kuuluu mitä te teette täällä keskellä ei mitään ja kuka on tämä kaunis neiti seurassasi?" Punastuin hieman minua koskevassa kohdassa. Onhan se nyt aika imarreltua kun itse Damiano David kutsuu sinua kauniiksi... "No jos me saamme kyydin pois täältä niin voin selittää matkalla." Niko naurahti. "Ja tää neiti tässä on Vanessa Matela, Ollin pikkusisko siis." "Tottakai saatte kyydin! Me olemme täällä Suomessa koko bändin voimin lomailemassa, autossa on siis hieman ahdasta!" Damiano jatkoi pulputtamistaan.

Herran jestas tuo mies puhui nopeasti. Niko avasi toisen takaoven Damianon selittäessä jotain heidän reissustaan."Thomas sinä voit siirtyä keskelle niin Niko voi ottaa Vanessan syliin että ei tarvi laittaa häntä takakonttiin." Kurkkasin punaisen auton sisään ennen kuin istuin Nikon syliin.

"Mä oon Thomas, ja tää mun vieruskaveri on Victoria." Nyökkäsin ja hymyilin Thomakselle. "Ja mä olen Ethan, hauska tavata!" etupenkillä istuva pitkähiuksinen mies sanoi. "Noniin, matka jatkukoon uusien matkustajien kanssa!" Damiano hihkaisi ja painoi kaasua. Auto suti hetken paikaltaan ennen kuin nytkähti liikkeelle. Niko nappasi vyötäröltäni kiinni että en lentäisi lattialle. "Damiano ei oo mikään maailman paras kuski." Victoria mumisi puskiessaan matkalaukkua joka oli hyökännyt hänen  kimppuunsa takaisin peräkonttiin.

"Noniin, Niko kerro miten te päädyitte tänne! Palan halusta kuulla!" Damiano vaati. Niko alkoi selittämään muiden välillä vetäessä henkeä järkyttyneenä. Yritin löytää parempaa asentoa Nikon sylissä joka muuten on mukava paikka istua. Hetken asentoa vaihdettuani löysin hyvän asennon.

Kuuntelin kun jutun aihe vaihtui yhtäkkiä Victorian ja Damianon baari reissuun jonka aikana he olivat käyneet ajamassa ruohonleikkurilla ja uimassa akvaariossa. Liikautin lantiotani hieman oikealle joka aiheutti tietysti Nikolle pienoisen ongelman. Tajuttuani asian virnistin hieman itsekseni ja tunsin Nikon tiukentavan otettaan vyötäröltäni. Tästä matkasta saattaisi tulla vielä hyvin mielenkiintoinen.

"Miettikää mitä tapahtuu jos majava pieraisee veden alla. Haiseekohan se vesi sitten?" Havahduin ajatuksistani Thomaksen erittäin järkevään kysymykseen. Vic vilkaisi minua ja aloimme nauramaan. Yhtä outoa porukkaa ku blind channel, mutta hyvä niin.

-

--------------------------—-------------—-----------
Kröhöm. Tässä luvussa tuota taisi kestää hieman. Ihan rehellisesti en oo vaan saanu aikaseks kirjoittaa uutta lukua. Haluun kuitenki kirjoittaa tän kirjan loppuun joten älkää hätäilkö, kyllä tähän lukuja tulee vielä. Siis sillä oletuksella että joku lukee tätä viel. Kommentoikaa jotain ja ööm painaa tähteä, se motivois mua kirjottomaan ehkä tiheämmin. Pahoittelut että tässä kesti näin kauan!
Words:618