Scream for the broken

5.

Olli
Vanessa, huumeet, diilari,Vanessa. Nuo ajatukset vain pyörivät päässäni äskeisen keskustelun jälkeen. Mä oon epäonnistunut taas. Jätin auton Nikon kerrostalon pihalle ja lähdin kävelemään meidän vakkari baaria kohti. Lupasin silloin äidille.

* "Oletko sinä Mateloiden lapsi?" Lääkäri joka oli tullut luokseni kysyi. Nyökkäsin vain vastaukseksi. "Olen pahoillani mutta isäsi on menehtynyt kolarissa saamiinsa vammoihin. Äitisi haluaa nähdä sinut mutta hänkään ei ole kovin hyvässä kunnossa. Vanessa on kunnossa, hänellä on vain aivotärähdys." Lääkäri avasi oven ja päästi minut edellä sisälle. Sairaala sängyssä makasi äitini letkujen ympäröimänä. Kävelin varoen sängyn viereeni ja otin äitiä kädestä kiinni." Olli...sä tiedät että mä en elä enää pitkään... Isä kuoli ja minä pian. Syöpä on liian pitkällä eikä tää kolari auta tätä. Sä olet hyvä poika. Pidä Vanessasta huolta. Lupaa mulle se." äiti selitti hitaasti mutta rauhallisesti. "Mä lupaan äiti. Mä lupaan." Soperskn kyynelten valuessa poskiani pitkin. "Muista että mä rakastan sua aina. Sano... se.. Vanessalle.. Olli." Puristin äidin kättä. "Mä rakastan sua myös". Pian monitori alkoi piippaamaan sydämmen pysähtymisen merkiksi. Lääkäri tuli sammuttamaan laitteen. "Osanottoni." Lääkäri sanoi laskiessaan käden olkapäälleni.*

"Laita vielä pari shottiah" Humala oli jo noussut. Sillä ei nyt olisi väliä. Kunhan saan ajatukset muualle. "Olli katos säkin täällä!" Kuulin tutun äänen. Käännyin hieman ympäri mustalla baarijakkaralla. "JoOnAsH!" hihkaisin omasta mielestäni selvästi. "Hei kuinka paljon tää herra on juonu?" Joonas kysyi tullessani viereeni ilmeisesti tuolta mimmiltä tiskin takana. Vai oliko tuo sittenkin jätkät. Näkö vähän taitaa heittää. "Eli se on kitannu yli kaks tuntia tässä kaikkea mahdollista? Kiitos sulle. Olli, nyt lähetään!" Joonas vetäisi minut mukaansa yritin kävellä mahdollisimman suoraan mutta pian löysin itseni tuettuna. "JoOnAsH mÄ oOn mHoKhAnNu tAaSh." Ilmeisesti Joonas puski minut johonkin autoon. "Se on ihan umpikännissä, mennään mun luokse." Kuulin Joonaksen sanovan. Sitten silmissäni taisi pimetä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Herään hirveään päänsärkyyn. Pian onkin pakko pompata ylös oksennuksen maun noustessa kurkkuun. Löydän tieni vessaan ja pian yökinkin pönttöön. Tuntuu kuin sisuskalut olisivat tulossa ulos. "Huomenta vaan sullekki." Olenko minä Aleksin kämpässä? Vedän pönttöni kun Aleksi työntää minulle vesilasin käteen ja ilmeisesti särkylääkkeen. Vedän lääkkeen ja siihen päälle vettä. Aleksi on jo ilmeisesti kadonnut keittiöön johon minäkin lähden taapertamaan. Ei tämä kyllä ole Aleksin kämppä vaan Joonaksen. Keittiön pöydän äärestä löydän Joonaksen ja Aleksin. "Istu alas Olli." Joonas sanoo totisella äänellä. Mitähän helvettiä on tapahtunut. Muistini katkeaa siihen että lähden Nikolta riideltyäni Vanessa kanssa. Istun Aleksin viereen Joonasta vastapäätä. "Olli sä olit eilen kitannu kaljaa ja mitä lie juotavaa kaks tuntia tuolla baarissa yksin. Muistatko sä yhtikäs mitään?" Joonaksen totinen ääni saa kylmät väreet selkääni. "Vaan sen että lähin Nikolta sen jälkeen ku riiteli Vanessan kanssa." Vastaan. Mitäpä sitä kiertelemään totuutta. "Muistatko sää miksi ja milloin sää viimeksi vedit tälläset kännit yksin?" Joonas jatkaa. Nyökkään. Kyllähän minä muistan. Se oli vuosi vanhempien kuoleman jälkeen. Olin saanut tietää Vanessan juomareissusta. Ei siinä muuta mutta Vanessa oli vielä 17-vuotias silloin. Meillä oli sinä iltana paha riita ja sen jälkeen jätin vielä eksäni. Muuta siitä illasta en muistakkaan. Joonas minut silloinkin oli baarista löytänyt ja vienyt pois. Olin silloin luvannut että en vedä ainakaan yksin tuollaisia kännejä. Hieroin silmiäni käsilläni. Minun pitäisi sopia Vanessan kanssa. Miten saatoin huutaa tuolle. Ilmeisesti Joonas oli noussut ylös koska tunsin jonkun halaavan minua. Tai no kahden henkilön. "Älä enää ikinä tee tuollain. Ainakaan yksin." Aleksi pyysi minulta. "En. Mua vaan hävettää ku huusin Vanessalle." Huokaisin päällimmäisen ajatukseni ilmoille. "Mun pitäs puhua sille mutta en tiiä haluutko se ees nähä mua eilisen jälkeen". "Kyllä se varmasti haluaa. Mutta nyt sä tarvita krapula ruokaa." Joonas sanoi läimäisten minua selkään. Yhtäkkiä aloimme kuulla kova äänistä huokailua vaimeasti. "Jhoell!" Kuului huutoa. Aloimme kaikki nauramaan kuin pikkulapset. "Joelilla joku kierroksissa" Aleksi räkätti. Kyllä kaikki järjestyisi. Toivottavasti Niko on pitänyt huolen Vanessasta.

---------------------------------------------------------
Nyt päästiin vähän Ollin päänsisään. Haittaako teitä jos tässä tulee muidenkin ku Nikon ja Vanessan näkö kulmaa?
Words:627