Scream for the broken

3.

Vanessa
(viime lukua mutta Vanessan näkökulmasta)
"Jätkät on tosi mukavia, ei tartte jännittää" Olli sanoi seisoessamme studion pihalla. Nyökkäsin vain vastaukseksi Ollille joka avasi oven minulle. Pujahdin sisään ja lähdimme nousemaan rappuja kolmanteen kerrokseen. Pian olimme jo studion eteisessä. "Moro Tommi! Onks muut tullu vielä?" Seisoin eteisessä Ollin kadotessa peremmälle. "Moi!" Säikähdin seläntakaani kuuluvaa ääntä ja käännyin ympäri. Edessäni seisoi ilmeisesti Joel. "Kuka sä oot?" Nielaisin. "M-mä oon Vanessa, Ollin pikkusisko." Ääneni värisi aika paljon. Voi helvetti edes tämä ei onnistu. "No mä oon Joel, tervetuloa vaan tänne! Hylkäskö Olli sut tänne eteiseen?" Joel naurahtaa. Nyökkään vain pienesti hymyillen. Joel nyökkää merkiksi seurata minua jättäessään ensin takkinsa naulakkoon. Pian olemme jossain olohuoneen tapaisessa. Olli tulee esiin ilmeisesti keittiöstä." Te näköjään jo tapasitte. Haittaako että otin Vanessan mukaan?" Olli kysyy Joelilta. "Ei ainakaan mua ja tuskin muitakaan." Joel vastaa. Ollin takaa pujahtaa ilmeisesti Tommi. "Mä oon Tommi." Nyökkään samalla kun kävelen mustan sohvan luokse. Istun perimmäiseen nurkkaan ja vedän mustan hupparini huppua paremmin päähäni. Kaivan puhelimen taskustani. Pitäisi kait hankkia uusi puhelin, omassani näyttö on ihan säpäleinä lennettyään muutaman kerran lattialle. Pian kuulen lisää ääniä, ilmeisesti muutkin jätkät tulivat. "Moro!" Kuuluu huuto eteisestä. Pian esiin tulee kiharapäinen innokkaalta näyttävä mies. Hänän takanaan rauhallisemmin tulee pitkä ruskea tukkainen mies joka kiinnittää katseensa minuun. Seuraan tilannetta hupun alta hiljaa. "Teitä ei varmaan haittaa että otin Vanessan mukaan?" kuulen Ollin kysyvän istuessaan viereeni. "Vanessa on siis mun pikkusisko se on mua vuoden nuorempi." Noin tähdellistä tietoa sitten ajattelit kertoa Olli? "Sori ku oon myöhässä!" Kuuluu kiharapään takaa. "No Joonas ja Nikoki tuli vasta niin et sää kovin myöhässä oo Ale." Joel huutaa keittiöstä. Pojat alkoivat treenaamaan ja minä vain selailin puhelintani. Mitä muutakaan minä oisin tehnyt? Huomaan Nikon katselevan minua välillä. Okei, kieltämättä ehkä vähän outoa että istun vaan tässä. Häiritsenköhän mä noitten treenaamista? Toivottavasti en.
Parin tunnin kuluttua pojat alkavat sähläämään jotain ruoan tilauksen kanssa. Olli istuu viereeni sohvalle ja kysyy minulta onko mulla nälkä. Vastaan vain että ei oikeastaan. Olli vain nyökkää ja sanoo pojille ottavansa pitsan. Pojat juttelevat jotain ja yhtäkkiä kuulen lauseen "Kerroinko mää jo että mä hankin kissan!" Käännän katseeni Joonaksen yllättyneenä. Mitä olen kuullut Ollilta juttuja ja muistan yhtään Joonasta ylä-aste ajoilta, hän aina onnistui hankkiutumaan ongelmiin ja oli aikamoinen sählääjä. Ja on vieläkin. "Siis kissan?" Tommi kysyy hämmästyneenä. "Joo joo. Itse asiassa mä varasin jo yhen pennun." Joonas jatkaa innoissaan. "Mutt siis toihan on mahtavaa." Uskallan avata suuni. Joonas luo minulle kiitollisen ja innostuneen katseen. "Ootko sää oikeesti sitä mieltä?" "Joo, kissathan on söpöjä." Vastaan Joonakselle kohauttaen olkapäitäni. "No, kunhan muistat ruokkia sitä" Joel naurahtaa. Pian studion ovikello soi ja Aleksi kipittää eteiseen hakemaan ruokia. Kohta huoneen täyttää pitsan tuoksu poikien availlessa laatikoitaan. Vieressä istuva Olli työntää käteeni yhden palan. "Sulla on kuitenki nälkä". Haukkaan vain palasen pitsasta mitään puhumatta. Juttelimme kaikkea turhaa varmaan tunnin verran kunnes huomasin puhelimessani viestin poikaystävältäni.

Elias: Missä vitussa sää oot?
Vanessa: Lenkillä.
Elias: Eilisestä asti?
Vanessa: Nii.
Elias: Sori se eilinen, tuutko jo kotiin?
Vanessa: Joo matkalla.
Elias: Hyvä :)

"Mulla pitää lähtee nyt, oli kivaa ku sain tulla tänne" Sanoin samalla kun nousin seisomaan. "Tuu toistekki, oot aina tervetullut tänne" Aleksi sanoi hymyillen. Eteisessä sujautin lenkkarini jalkaan ja avasin oven huutaen vielä heipat. Lähdin kävelemään kotia kohti. Elias odoitti minua kotiin. Pakko kait sinne olisi mennä.

*"Sä et ymmärrä!" Kyyneleet valuivat pitkin poskiani katsoessani raivoissaan olevaa Eliasta. "Ai mitä mä en ymmärrä? Sitä että sä oot joku huumediileri?" Elias harppasi muutaman askeleen minuun päin ja löi minua poskelle. "Älä enää ikinä sano tota sanaa" Elias huusi. "Ootko sä aineissa?" kysyin selkänsä minulle kääntäneeltä Eliakselta. Elias kääntyi ympäri ja tarttui olkapäihini. "Sä et ymmärrä mitä sä juuri aiheutit" tuo lause sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Elias työnsi minut sohvalle ja lähti eteiseen. "Elias sä et jätä mua tänne!" huusin. Asunnossamme oli joku Eliaksen kaveri joka tuli vessasta, nosti kulmiaan ja käveli myös eteiseen. Kuulin ulko-oven avautuvan ja menevän kiinni. Pian tuo käveli takaisin ja veti minut ylös kävellyttäen vessaan päin. Pian olinkin taas vessassa lukittuna yksin. "Sä kerjäsit tätä,joten ole hyvä. Mä lähden kauppaan." Aloin itkemään entistä enemmän ja etsin kynsisaksia. Nostin hupparin hihaa ylös ja painoin entisten viiltojen viereen uudet.
***
"Vanessa! Mitä vittua tää meinaa? Aika terapeutille?" Hiissauduin keittiöön päin. Elias istui pöydän ääressä pitäen lappua kädessään. "Niin on. Ihan ite sen hankin" "Miksi vitussa? Sulla ei oo mitään syytä" Elias alkoi huutamaan. Riitelimme tunnin verran ennen kuin nostin taas esille huumediilauksen. "Nyt riittää!" Elias sanoi ja yritti lyödä minua. Kerkesin alta pois mutta takanani ollut kirjahylly sai osumaa ja römähti. Minä olin jo eteisessä tunkemassa kenkiä jalkaani kun kuuli tuon äänen mikä siitä syntyi. Avasin oven ja paiskasin kiinni lähtien juoksemaan rappuja alas. Ainut paikka johon nyt osaisin mennä olisi Ollin luokse turvaan.*

Vedin syvään henkeä ennen kuin pimpotin ovikelloa. Oven takaa paljastui Elias. Pujahdin sisään oven raosta ja potkaisin kenkäni pois. Olin menossa jo makuuhuonetta kohti kun Elia soitti kiinni ranteestani. "Anteekhs se eilinenh." Katsoin Eliasta järkyttyneenä. Se oli vetänyt selvästi jotain huumeita. Hoksasin sen niistä silmistä. Ne kiiluvat oudosti. Riuhtaisin itseni irti otteesta ja kävelin nopeasti makuuhuoneeseen. Siellä etsin nopeasti kassin nakellen tavaroitnai siihen. Nyt tämä riitti. Minä en enää jaksa tätä. "Mihin sä olet menossa? Kuului ovelta. Työnsin Eliaksen pois ovi aukosta kävellen keittiöön jossa puhelimeni laturi sijaitsi. Nappasin sen vielä mukaani ja menin eteiseen Eliaksen seuratessa minua." Vastaa! " Elias huusi. " Mä lähden. Lopullisesti. Meidän juttu oli tässä." Sanoin tunkiessani kenkiä jalkaani. Nappsin takkini vielä naulakosta. "Hyvä vaan ei kukaan jaksa kattoa tollasta lutkaa!"Elias huusi ja löi minua nyrkillä naamaani päin ja tönäisi seinää päin." Sä oot ihan vitun paska ihminen, toivottavasti ei tavata enää ikinä! "Huusin kyynelten poltellessani silmäkulmiani. Avasin oven Eliaksen huutavan vielä jotain siitä kuinka huoramainen olen. Paiskasin oven kiinni mutten lähtenyt kävelemään. Lyyhistyin vain oven viereen itkemään. Vihdoin uskalsin tehdä sen. Erota tuosta paskasta. Poskeeni sattui erittäin paljon ja kyyneleet vain virtasivat silmistäni. Pian kuulin askeleita kun joku käveli rappuja ylöspäin. Askeleet pysähtyivät kohdalleni. "Vanessa?" Kuului tutun kuuloinen hämmästynyt ääni. Nostin katsettani ylöspäin huomatakseni erittäin tutun ihmisen seisovan edessäni.  "Niko?"
                                                                       

Inspis ollu kateissa , mutta nyt taas löysin sen. Ja sen ansioista:
Words: 1016
Mitä muuta kuuntelette ku Blind channelia?