Scream for the broken

8.

Vanessa
"Mä meen kauppaan tarvitko jotain?" "Voitko ostaa tamppooneita ku sulla ei varmaan oo täällä?" Huusin vastaukseksi. "Joo, kehtaatko imuroida sillä aikaa!" Olli vastasi ja lähti ulos ovesta. Pitäisi kait sitten imuroida. Löysin imurin nopeasti ja aloin imuroimaan kämppää.

Olin nyt asunut viikon Ollin luona. Jätkät kävivät täällä melkein joka päivä tai me jätkien luona. Ensi viikolla olisi asunto esittely Nikon luona. Ilmoituksen laitettuamme olimme saaneet heti kiinnostuneen yksinhuoltaja äidin joka rakasti remontoimista. Olimme selittäneet hänelle miksi emme voineet esitellä oikeaa asuntoa ja onneksi hän oli ymmärtäväinen. Hyvä etten alkanut itkemään silloin puhelimessa.

Asunnon imurointi ei vie onneksi paljoa aikaa. Olli asuu kerrostalossa ylimmässä kerroksessa. Onneksi täällä on hissi koska kerroksia on kuusi. Asunto on todella tilava. Eteisestä pääsee suoraan olohuoneeseen jota vastapäätä löytyy keittiö. Niiden välistä menee ns. käytävä josta sitten löytyy minun ja Ollin makuuhuoneet. Ja kylppäri tietysti. Olli ei ole kummoinen sisustaja joten hän lupasi minulle että saan tehdä sen homman. Olen suunnitellut osien seinien maalaamista. Onneksi tämä on vielä omistusasunto niin täällä voi tehdä mitä vaan. Laitoin imurin pois ja mietin että voisin soittaa jätkille facetimeä. Hetken harkinnan jälkeen toteutin idean painamalla soita nappia.

*puhelussa*
"Moii Vanessa!" Joonas hihkuu. Pian näytölle ilmestyy Joelin unisen näköiset kasvot. "Olitko sä nukkumassa Joel?" kysyn naurahtaen. Joel mumisee jotain unien keskeyttämisestä samalla kun Tommi ja Aleksi saapuvat puheluun. "Moroo!" Aleksi huikkaa. "Miks soitit?" Olli kysyy. Hups. Lisäskn ilmeisesti Ollinki vahingossa. "No mulla on tylsää ja Olli on kaupassa." "Korjaan että olen kohta siellä." Olli huikkaa. "Mennäänkö lintsille tänää?" Niko ehdottaa ihmeen pirteänä. "Joo!" Aleksi ja Joonas huutaa yhtäaikaa. Vittu mitä pikkulapsia. Naurahdan ajatukselle. "Mennään vaan!" Huudahdan naurahtaen. Yhtäkkiä kuuluu kolahdus ja Joel alkaa kiroamaan. "Ai saatana löin varpaat tuohon vitun pöytään!" Alamme nauramaan vielä enemmän ja sovimme tapaavamme kolmen aikoihin lintsillä.

"Ei en lähe!" Kiljuin Ollille joka yritti houkutella minua kirnuun. Tai no siis veti minua jo jonoa kohti. Pojat takanamme nauroivat. Olimme viettäneet jo pari tuntia täällä ja arvaa monta fania olimme tavanneet. No en edes muista! Laitteitakin olimme käyneet urakalla läpi, paitsi että Joonas livisti parista minun kanssani.

"Nonii, päästään seuraavalla kierroksella!" Aleksi sanoi hyppien innoissaan. Pudistin vain päätäni ja jättäydyin Nikon kanssa jonon viimeiseksi. Pojat edellämme höpisivät jotain omiaan. Niko oli juuri sanomassa jotain minulle kun takaamme kuului miehelle kuuluva ääni." Anteeksi, mutta olettoke te Niko Moilanen ja Vanessa Matela?" Mies oli pukeutunut mustiin college housuihin ja harmaaseen paitaan. "Joo kyllä ollaan." Niko vastasi vilkaisten minua. Huomasin muiden jätkien jo menneen laitteeseen.

"Voisitteko tulla käymään tuolla katsomassa jos tunnistaisitte erään henkilön, hän kun sanoi että te voisitte todistaa hänen henkilöllisyyden." Niko nyökkäsi ja nappasi minut käsivarrestani mukaan. Mies käveli eteenpäin kohti poistumisporttia. Portin ulkopuolella oli musta paketti auto jonka luona seisoi pari miestä.

" Noniin, nyt päästään asiaan." Toinen punapaitainen naurahti. Päähämme  vedetään huput ennen kuin kerkesimme  edes kissaa sanoa. Huppu tuoksuu omituiselta. Pian tunnen vajoavani jonkun käsivarrille, mutta siitä se muisti sitten katkeaakin.
----------------------_----------------------------------
Noniin, tässä uudessa luvussa kesti kokeiden ja etäopetukseen siirtymisen takia:(.
Ja nyt jos en saa vastausta tähän kysymykseen niin suutun ja tuun heittelee teitä puhtailla sukilla! Pitäiskö  Nikolla ja Vanessalla vähän jo lähentyä enemmän?
Mutta joo, ja kiitti jo 1k lukukertoja!
Words:518